Blogi

Lue kirjoituksia nuorten elämästä ja työstä heidän parissaan. Ota yhteyttä ja kirjoita.
30.8.2014

"Toivoisin, että multa kysytään, että ”Hei, mitä kuuluu? eikä ”Mistä maasta olet?"

TIINA NURMI: Helsingissä asuu runsaat 20 000 muun kuin suomen, ruotsin tai saamenkielistä nuorta. Vieraskielisten osuus on suurin ikäluokassa 25–29-vuotiaat, jossa heitä on 17 prosenttia. Suurimmat vieraskielisten ryhmät nuorilla ovat venäjä, viro, somali, englanti, kiina ja kurdi. Helsinki erottuu selvästi vieraskielisten suurella määrällä muusta maasta – koko maassa osuus 15–29-vuotiaista on 7 ja Helsingin seudulla 14 prosenttia.

Ammattilaisten puheessa korostuu usein huoli maahanmuuttajataustaisista nuorista ja heidän mahdollisuuksistaan kiinnittyä suomalaiseen yhteiskuntaan. Toisaalta maahanmuuttajataustaisista nuorista puhutaan yleistävästi, toisaalta heidät nähdään nimenomaan maahanmuuttajataustaisina. Yhtä kaikki: yhteinäisestä joukosta ei ole kyse. Elokuun lopulla lähes 30 nuorta kokoontui keskustelemaan siitä, mitä on hyvä elämä Helsingissä.

Paljon nähtiin hyvää Helsingissä: koulutusmahdollisuudet, joukkoliikenne, harrastus- ja vapaa-ajanmahdollisuudet muun muassa saivat kiitosta. Tärkeitä nuorten hyvinvointia ylläpitäviä asioita nuoret mainitsivat olevan: perhe, kaverit, ystävät, harrastukset, työ (mielekäs työ), koulutus, yhteisöllisyys, mielenrauha, terveys, onnellisuus ja ympäristön tuki. Esiin nousi myönteisiä kokemuksia siitä, että helsinkiläisille nuorille on tarjolla paljon erilaisia mahdollisuuksia opiskeluun sekä harrastamiseen. Lisäksi koulutukseen on kaikilla periaatteessa tasa-arvoiset lähtökohdat. Hyviksi asioiksi nuorten elämässä mainittiin kouluruoka, sosiaalisen median palvelut (Whats up, Fb, Twitter) sekä monet kunnalliset palvelut kaupungissa (nuorisotalot, kirjastot, kerhot, terveys- ja sosiaalipalvelut, joukkoliikenne, koulut, RESPA) . Mahdollisuuksina nuorille nähtiin aktiiviset asukastoimikunnat, koulujen oppilaskunnat sekä yhteistyö monikulttuuristen järjestöjen ja eri toimijoiden välillä.

Toisaalta niin koulutus- kuin työllisyyteen, taloudelliseen tilanteeseen ja asumiseen liittyi pulmia. Ryhmätöissä nousi esille, että jatko-opintoihin pääseminen Helsingissä on vaikeaa ja siksi monet haaveilevat ja moni myös lähtee korkea-asteen opintoihin ulkomaille, esimerkiksi Lontooseen.  Yhteisessä keskustelussa nousi esille ajatus, pitäisikö työhaastatteluun päästäkseen muuttaa nimi suomenkieliseksi.  Kysyttiin myös, miten esimerkiksi kulttuuritaustaan liittyvät esteet otetaan huomioon harrastuksissa: Voiko huivi päässä pelata futista? 

Helsingin ja pääkaupunkiseudun asumisen kalleus ja pienet tulot olivat yhdistelmä, joka voi johtaa jostain asioista tinkimiseen. Rahattomuus vaikuttaa esim. harrastusmahdollisuuksiin ja terveyteen. Yksin asuvan ruuan laatu saattaa kuihtua monipuolisesta pasta-ateriasta köyhäksi keitetyksi halpamakaroniksi.

Nuoret toivoivat parannusta vanhemmuuteen, kouluun ja opiskeluun, työhön ja toimentuloon, ennakkoluuloihin sekä päihteisiin ja mielenterveyteen liittyviin asioihin. Koettiin, etteivät vanhemmat aina anna nuorille tarpeeksi huomiota, eivätkä he välttämättä osaa nuorten kieltä. Vanhempien myös toivottiin ottavan enemmän vastuuta omista lapsistaan ja nuoristaan. Esiin nousi myös monikulttuuristen vanhempien ulkopuolisuus Suomen todellisuudessa: osalla maahanmuuttaneista vanhemmista voi olla hyvin erilaiset kokemukset kuin nuoremmilla polvilla. He saattavat elää eri maan todellisuutta. Tämän nähtiin aiheuttavan muun muassa riitoja kotona, kasvatuksen epävarmuutta ja epäluottamusta lastensuojelua kohtaan.

 Kouluun huonoina asioina liitettiin koulukiusaaminen ja rasismi. Osa nuorista koki, ettei kiusaamiseen aina puututa riittävästi. Kouluissa ei myöskään aina tunneta tai oteta riittävästi huomioon eri kulttuureita ja niihin liittyviä tapoja (esim. uskonto, vaatetus). Eräs musliminuori kertoi, että muutaman minuutin rukoilusta saa poissaolomerkinnän koko tunnilta. Opiskelusta ajateltiin, että opiskelupaikat korkeakouluihin ovat vähissä ja niihin on vaikeaa päästä.

 Nuorisotyöttömyys nostettiin esiin erityisen huonona asiana. Yleisesti koettiin, että ulkolaisena on vaikeaa päästä Suomessa töihin. Jo nimi voi estää työhaastatteluun pääsyn. Lisäksi työelämäkokemuksiin saattoi liittyä rasismia sekä kulttuuritaustaan (uskontoon, ulkonäköön) liittyviä vaikeuksia. Nuorten kokemusten mukaan eri kulttuureista tiedetään vielä liian vähän (mm. koulut, työnantajat). Tiedon puutteen nähtiin pitävän yllä ennakkoluuloja ja rasismikokemuksia.  

Huolta herättivät myös päihteiden käyttö (erityisesti runsas alkoholin käyttö), mielenterveyteen liittyvät ongelmat (masennus) sekä nuorten asunnottomuus. PKS-alueella sopivan asunnon löytäminen on vaikeaa ja hinnat ovat korkeita. Esiin nostettiin myös huoli siitä, että nuori voi saada liian helposti luottohäiriömerkinnän, jolla taas voi olla moniulotteisia vaikutuksia elämään ja tulevaisuuteen (esim. asunnon saanti). Lisäksi esiin tuotiin huoli siitä, että nuoret lopettavat yleensä säännölliset harrastukset jo 14–15-vuotiaana.

Nuoret toivoivat, että lisätään opetusohjelmaan opetusta eri kulttuureiden erityispiirteistä ja että nuoret huomioidaan ja hyväksytään itsenään: ”Toivoisin, että multa kysytään, että ”Hei, mitä kuuluu? eikä ”Mistä maasta olet?” tai ”Mikä on sun uskonto?” Toiveina olivat myös vaikuttaminen ongelmallisiin kaveripiireihin kokonaisuutena vaikka nuorisotyöntekijän kautta, esimerkkejä menestyksestä omassa yhteisössä ja kokemusasiantuntijoiden tuominen esille, nopea puuttuminen koulukiusaamiseen ja rasismiin - ankaria seuraamuksia, reilua käsittelyä. Nuoret toivoivat enemmän resursseja ennalta ehkäiseviin palveluihin ja yksinäisyyden vähentämiseen, tapoja luoda hyväksynnän kokemuksia ja menestyskokemusten esille nostamista. Nuoret myös toivovat vuorovaikutteisia tilaisuuksia eri kulttuuritaustoista tuleville, esim. taloyhtiöiden yhteisiä tapahtumia, erilaisia kuulemistilaisuuksia, aluetapahtumia ja juhlia. Nuorille toivottiin riittävän houkuttelevia tilaisuuksia tavata muita ja tulla kuulluksi.

Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto päätti 12.9.2014 perustaa oman alaryhmän monikulttuuristen nuorten kysymysten seuraamiseen. Tärkeänä pidettiin sitä, että nuoret itse tulevat kuulluksi asioissaan, joten yhteisiä forumeja varmasti järjestetään jatkossakin.

Muunkielisten nuorten kuulemistilaisuutta olivat toteuttamassa Helsingin kuapunginkanslian  elinkeino-osasto, Väestöliiton TED-hanke, IOM:n Access-hanke, Pakolaisavun Kurvi-projekti yhdessä nuorisoasiainkeskuksen kanssa.

Yhteenveto
Tiina Nurmi
nuorisosihteeri
Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus

 

Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset