PIRJO MATTILA: Istumme kultturiareena Glorian aulassa ja puhumme. Meitä on kahdeksan, kuusi nuorempaa aikuista, kaksi vähän vanhempaa. Nuoremmat kirjaavat ylös ajatuksiaan siitä, mitä on kun asiat on ok ja hommat sujuu. Sitten ryhmitellään ja jutellaan yhdessä.

Puheessa nousee esille halu määrittää itse oma tekeminen ja tavoitteet, pärjätä itselleen sopivalla tavalla. Asuminen ja sen hinta puhuttaa. Myös se, että yksityiset vuokranantajat asettavat vuokralaiselle ehtoja tyyliin ”nuori, savuton, raitis, kristitty nainen” tai että solukämppään otetaan vain kimppa, jossa on kolme naista ja yksi mies. Muutenhan asuminen on kallista. Ja että asumistukea saadakseen eri sukupuolisten pitää todistaa, etteivät seurustele. Miten senkin nyt todistaa? Tai että kumppanin kämänen auto on omaisuutta, joka vaikuttaa avopuolison toimeentulotuen saamiseen.

Tukien myöntämisen siirtämistä Kelaan tervehdittiin ilolla, sujuu ehkä paremmin kuin sosiaalityöntekijän kanssa. Oma pulma on tietty sitten, jos nuorella ei ole pankkitunnuksia. Tukien ehtoja voisi selkiinnyttää, miten niin asumistuet ovat erilaisia riippuen siitä, oletko opiskelija vai työssäkäyvä.

Monelle 15 -16 –vuotiaalle on vaikea tietää, mitä eri ammateissa tehdään tai missä itse on hyvä. Opinto-ohjauksen taso vaihtelee. Työharjoittelussa ja työkokeilun aikana he ovat saaneet hyvää ohjausta. Tärkeää on hakeutua alalle joka itseä kiinnostaa. Saman koulutusasteen toiseen koulutukseen vaihtaminen pitäisi olla helpompaa, samoin uudelleen kouluttautuminen.

Nuorten toimeentuloon vaikuttaa myös mahdollisuus saada kesätöitä, joka vaikuttaa myös kokemuksen saantiin ja siten työpaikan saantiin. Työelämään ei valmenneta tarpeeksi, nuoret eivät tiedä, mitä työnantajat voivat heiltä odottaa ja vaatia. Ovatko nolla-tuntisopimukset ok, miten työpäivää voi venyttää kollegan sairastuttua työnantajan vaatimuksesta? Nuorten uupuminen työelämässä voi johtua osittain epätietoisuudesta pelisäännöistä. Media- ja kulttuurialalla nuoret harjoittelijat ovat resurssi, jota käytetään hyväksi. Tai siltä tuntuu. Opiskeluun liittyvät työssäoppimisjaksot tehdään ilmaista työtä, valmistelun jälkeen ei ole tarjolla vakituista työtä. Harjoittelu vaihtuu pätkätöiksi, pätkätyöt pätkätöiksi, työttömyydeksi tai frelancerkeikoiksi. Tulee kuva, että harjoittelijoiden käytöllä paikataan alalla vakituisten työntekijöiden tarvetta. Kysytään myös, onko jopa työkokeilija tai oppisopimusopiskelija hallinnollinen rasite, jota ei haluta.

Nuoria tulee kannustaa näkemään mahdollisuutensa ja kokeilemaan erilaisia asioita, nuoria tulee tukea, eikä vaan todeta, että ”elämä on”. Elämää ei tule nähdä vain yhtenä samanlaisena putkena. Nuorten mahdollisuuksia tulee nähdä ja nuorille tulee kertoa vaihtoehdoista. Yksittäinen työntekijä voi olla nuorelle merkittävä.

Harrastuksiin pääsemisessä tulee karsia meritoitumista, eri genret ovat yhtä arvokkaita ja tarvitsevat mahdollisuutensa. Siksi pitää panostaa monipuolisiin mahdollisuuksiin. Kaikilla nuorilla ei ole varaa harrastaa. Ne, joilla on varaa ostaa omat välineet (media-alalla kamerat, tietokone ja editointiohjelmat) ovat paremmassa asemassa kuin muut, tekemällä saatu kokemus on tärkeää myös valmistautumisessa pääsykokeisiin. Nuorten aikuisten omatoimisen tekemisen tiloille ei tarvitse asettaa samanlaisia ”siisteysvaatimuksia” kuin joillekin korkeakulttuuritiloille. Lähtökohtana tulee olla tilojen käytettävyys ja edullisuus. Esimerkiksi bändikämpän jakaminen liian monen bändin kesken madaltaa yhden bändin kuluja, mutta estää joustavan tilankäytön.

Keskustelussa mukana olleiden nuorten aikuisten mielestä on tärkeää, että myös hieman vanhemmille nuorille on tarjolla sitoutumattomia paikkoja, joissa voi tavata samanhenkisiä, samasta alasta kiinnostuneita ihmisiä ja josta voi saada tietoa erilaisista mahdollisuuksista tehdä itse asioita. Verkossa on Kohtaamo-palvelu, jossa voi ilmoittaa osaamisestaan ja kiinnostuksestaan ja päästä mukaan erilaisiin juttuihin. Tällaista kohtaamista voisi vielä helpottaa. Harrastamisen ja omaehtoisen puuhailun tulee olla vähemmän suorituskeskeistä, eikä kaikkea tarvitse asettaa putkeen ”nyt pitää elää, hankkia työ ja perhe”.

Parin tunnin rupattelun jälkeen käydään läpi, sitä millaisia ajatuksia keskustelut herättivät. Vaatii luottamusta ja rohkeutta puhua asioista. On hienoa huomata, että muilla on kokemuksia ja ajatuksia asioista, jotka ovat itselle tärkeitä. Keskustelu nostaa pintaan tunteita. Kun kysytään, mitä asioille pitäisi tehdä, päätyy keskustelu vaikutusmahdollisuuksiin. Se ei riitä, että sanotaan että tietoa viedään eteenpäin. Pitää myös kertoa, mitä itse voi tehdä asioille. Konkreettisesti tässä ja nyt omaan arkeen liittyen ja toisaalta, miten niihin voi vaikuttaa. Jäimme miettimään, pitäisikö tällaisissa pajoissa olla aina mukana muistilappu vaikuttamiskanavista ja jonkun jatkossa tavoitettavissa olevan työntekijän yhteystieto. Pitäisi.

Kuusi nuorta aikuista kulttuuriareena Gloriassa 13.5.2014/ Kukan päivänä

Pirjo Mattila
suunnittelija
Helisngin kaupungin nuorisoasiainkeskus