Blogi

Lue kirjoituksia nuorten elämästä ja työstä heidän parissaan. Ota yhteyttä ja kirjoita.
19.8.2014

Helsinkiläisnuorten hyvä elämä - ajatuksia hyvinvointikertomuksen tausta-ajattelusta

STINA HÖGNABBA: Nuorten hyvinvointikertomus on Helsingin kaupungin kokeilu koota tietoa nuorista - nuorille, työntekijöille ja päättäjille. Tietoa tarvitaan jotta voisimme lisätä ymmärrystä siitä, miten helsinkiläisnuoret voivat ja mitä nuoret tarvitsevat elääkseen hyvää ja ihmisarvoista elämää. Nuorista ja nuorilta koottu hyvinvointitieto voi parhaimmillaan toimia tietoperustaisen johtamisen ja palvelujen kehittämisen yhtenä lähtökohtana.

Unelmana hyvä elämä

Nuoret unelmoivat useimmiten arjen tavallisista asioista: koulutuksesta, työstä, harrastuksista, onnellisuudesta ja hyvistä kavereista. Lapsiasiavaltuutetun raportissa nuori kuvaa hyvän elämän peruspilareita seuraavin sanoin: ”Kaikilla on mahdollisuus käydä koulua ja asua jonkun luona. Ei ole äärimmäistä köyhyyttä kenelläkään”. Elinympäristö, kasvuolosuhteet, omat ja yhteiskunnan arvot luovat usein lähtökohtia nuorten mahdollisuuksille hallita elämäänsä ja tehdä viisaita valintoja. Ne ovat myös tärkeitä, jotta nuori voisi kokea merkityksellistä, arvokasta ja hyvää elämää.  Jo filosofi Aristoteles pohti muinoin hyvää elämää ja sen toteutumisen edellytyksiä. Hänen mukaansa ihminen on onnellinen ja elää hyvää elämää, jos hän voi aidosti omassa yhteisössään toteuttaa ihmisyyteen kuuluvia kykyjä ja mahdollisuuksia.

Ajattelijoiden teoriat taustalla

Aristoteleen ajatukset ovat vielä läsnä nykypäivän hyvinvointikeskusteluissa ja onnellisen elämän pohdinnoissa.  Nobel-taloustieteilijä Amartya Sen ja filosofi Martha Nussbaum ovat Aristoteleen ajatuksiin pohjautuen kehittäneet eteenpäin ajattelua ihmisten hyvinvoinnista. Heidän toimintavalmiusteoriassaan (capability theory) ihminen nähdään kokonaisena, kehittyvänä ja yhteisöihinsä kuuluvana. Ihminen nähdään aktiivisena toimijana, joka oppii ja kehittää kykyjään vuorovaikutuksessa yhteisön muiden jäsenten kanssa.

Nussbaum on kuvannut inhimilliset toimintavalmiudet kymmenen kohdan luetteloon. Nuorten hyvinvointikertomustyössä hyvinvoinnin osatekijöitä on näistä lähtökohdista muokattu helsinkiläisiin olosuhteisiin sopiviksi. Viime talven kestäneet intensiivisen pohdintatyön tuloksena rakennettiin kahdeksasta osa-alueesta koostuva hyvinvoinnin viitekehys, jonka osa-alueet ovat elämä ja terveys, itsensä kehittäminen, tulevaisuuden hallinta, turvallisuus, tunteet ja vuorovaikutus, aktiivinen kansalaisuus, yhdenvertaisuus sekä luonto ja kestävä kehitys.

Lukija voi kysyä: mitä eroa näillä on vaikka sosiologi Erik Allardtin luomaan ”having-loving-beeing” - viitekehykseen - tai sosiologi Aaron Antonovskyn elämänhallintaa tai koherenssia kuvaavaan viitekehykseen? En vielä tiedä tähän tarkkaa vastausta, mutta toimintakykyteorian ihmiskäsitys eroaa mielestäni joiltain osin vallitsevasta tarve- ja riskipohjaisesta hyvinvointinäkemyksestä. Tässä työssä halutaan nostaa esille nuorten arvoja, mahdollisuuksia, valinnanvapauksia sekä kykyjä ja taitoja toimia.

Ajattelu ja viitekehys luovat heti valtavan haasteen hyvinvointitiedon keruulle. Nykyiset hyvinvoinnin tilastotiedot nuorista kuvaavat pääosin pahoinvointia, ja tiedetään, että pahoinvoivien ryhmään kuuluu noin 10 % helsinkiläisnuorista. Mitä sitten tiedämme muista? Aika vähän. Hyvinvointikertomuksen indikaattorit kuvaavat nuorten hyvinvointia ja elinoloja sekä positiivisesta että negatiivisesta näkökulmasta. Muista vastaavista tietokannoista poiketen mukana on laajasti nuorten subjektiivisia kokemuksia kuvaavia indikaattoreita. Kyse on faktoista ja nuorten kokemuksista.

Nuoret, fakta ja palvelujen kehittyminen

Miten faktoihin yhdistetään nuorten elämää kuvaavia arvoja, mahdollisuuksia, valinnanvapauksia ja toimintakykyä? Mielestämme kysymällä nuorilta. Vuoden 2014 ajan on tarkoitus tulkita faktatietoja nuorten kanssa. Miten nuoret kokevat tiedot? Kuvaavatko indikaattorit helsinkiläisnuorten hyvinvointia, mahdollisuuksia ja taitoja? Faktojen ja nuorten kokemustiedon yhdistämisellä ajattelemme luovamme vankemman tietopohjan Helsingin nuorten palvelujen kehittämistä varten. Poliittiset päätöksentekijät tarvitsevat vankkaa tietopohjaa resurssien suuntaamisessa oikeisiin kohtiin. Palatakseni Aristoteleen ajatteluun, niin hän jo totesi yhteiskunnan tehtäväksi varmistaa, että jokaisella kansalaisella on aito mahdollisuus onnelliseen ja hyvään elämään.

Hyvinvointikertomuksen indikaattorien ja nuorten tulkitsema yhteistieto luo haasteen nuorten palvelujen piirissä toimiville ammattilaisille. Kuinka osataan hyödyntää tätä uuttaa tietovarantoa? Kuinka pitkälle nuorten palveluja voidaan kehittää tällaiseen näyttöön perustuen – vai onko edes kyse näytöstä? En tiedä, aika näyttää. Voidaanko ajatella olevamme matkalla kohti aitoa yhteistutkijuutta ja yhteiskehittämistä, jossa nuorten mielipiteillä ja kokemuksilla on painoarvoa eurojen lisäksi?

Jännitystä ilmassa

Kaikki tässä työssä mukana olevat tietävät, että olemme astumassa uusiin saappaisiin. Mutta ovatko saappaat sopivat, liian pienet vai kohtuuttoman isot? Valittu viitekehys arveluttaa toimijoita jossain määrin eikä lopputuloksesta ole varmuutta.  Kaiken tämän työn perimmäisenä tavoitteena on parantaa helsinkiläisnuorten hyvinvointia, ja hyvinvointikertomus tietosisältöineen on väline tähän. Perimmäistä tavoitetta emme saa unohtaa kaiken tekniikan kehittämisen sekä tilasto- ja tutkimustiedon keruun arjessa.

Stina Högnabba, erikoistutkija, Helsingin kaupungin tietokeskus

Aiheeseen liittyvät indikaattorit
Pienituloisuus Yhteenkuuluvuus ryhmiin 
Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset