SAMULI LIUSKARI: Olen syntynyt vuonna 1987. Kyseisenä vuonna maailman väkiluku ylitti viisi miljardia, 19-vuotias nuorukainen Mathias Rust laskeutui pienkoneellaan Punaiselle torille Moskovassa ja saippuasarja Kauniit ja rohkeat alkoi Yhdysvalloissa. Luin mielenkiinnolla tutkimusta ”Vuonna 1987 syntyneiden helsinkiläisnuorten hyvinvointi” (Helsingin kaupunki, Tietokeskus, 2014:33), sillä kyseinen tutkimus tarkastelee juuri minun ikäluokkani hyvinvointia. Vaikka en ole Helsingissä syntynyt, enkä ole asunut pääkaupungissa kuin vasta vuodesta 2013, puhuttelee tutkimus silti läheisesti minua. Tutkimuksen aineisto kattaa kaikki vuonna 1987 syntyneet lapset.

Vuonna 1987 syntyneet elivät lapsuutensa 1990-luvun lama-aikaan. Tällöin työttömyys lisääntyi merkittävästi, julkisia palveluita leikattiin ja esimerkiksi yritysten konkurssien määrä nousi voimakkaasti. Myös tuloerot alkoivat kasvaa laman seurauksena. Vuonna 1987 syntyneitä voidaankin kutsua laman lapsiksi. Miltä lama vaikutti lapsen silmin?

Olin alle kouluikäinen laman pahimpina vuosina. Ensimmäiset tarkat muistikuvani alkavat alakoulun ensimmäiseltä luokalta. En muista kokeneeni erityisesti, että juuri silloin elettiin lamaa. Lapsena sitä oli tyytyväinen, että itsellä oli suurin piirtein samanlaiset koulutavarat kuin muillakin luokan pojilla. Erityisesti koulureppu oli tärkeä. Lisäksi vertailimme koulukavereiden kesken, kenellä oli minkäkin NHL- tai NBA-joukkueen lippis.

Laman aikana koulut joutuivat säästökuurille. Oppilaille jaetut koulukirjat olivat moneen kertaan käytettyjä ja uusia kirjoja sai harvoin. Lisäksi perheiden tulotasot putosivat työttömyyden myötä. Onneksi 1990-luvun puolivälissä matkapuhelimet odottivat vielä suurinta läpimurtoaan kaupalliseen myyntiin. Tällöin emme voineet vaatia vanhemmiltamme uusinta puhelinta. Halusimme sen sijaan kolmiraitaiset nappiverkkarit ja oli tärkeää, että ne olivat samanlaiset kuin koulukaverilla.

Parikymmentä vuotta myöhemmin, vuoden 2008 globaalin finanssikriisin jälkiseurauksena, Suomen talous on jälleen taantumassa. Miten nykyinen taloudellinen taantuma eroaa 1990-luvun lamasta? Vielä ei tiedetä, onko nykyinen taantuma kovinkin pitkäkestoinen, ja milloin talous ja hyvinvointi lähtevät uudelleen kasvamaan. 1990-luvun lama sen sijaan oli äkillinen, syvä romahdus, josta kuitenkin toivuttiin suhteellisen lyhyellä aikavälillä, ainakin kansantaloudellisesti ajateltuna. Tosin laman seurauksena työttömyys on jäänyt korkeammalle tasolle kuin ennen lamaa, ja pienituloisten asema on suhteellisesti heikentynyt. Lama aiheutti myös inhimillistä kärsimystä muun muassa työttömyyden myötä.

Entä jos olisin elänyt lapsuuteni nykyisen taantuman aikana? Vertailu on tietenkin fiktiivinen ajatusleikki. Todennäköisesti haluaisin vanhemmiltani uusimman älypuhelimen, koska muillakin koulukavereilla on. Nykyisin pidetään käytännössä itsestäänselvyytenä, että oppilailla on älypuhelimet ja kannettavat tietokoneet. Lisäksi lasten ja nuorten bränditietoisuus on lisääntynyt, mikä kasvattaa heidän ulkonäköpaineitaan. Merkkivaatteilla halutaan kuulua joukkoon. Kaikki tämä lisää erityisesti vanhempien painetta hankkia kalliimpia kulutustavaroita.

Kahden laman vertailu vain muutaman asian kautta ei tietenkään kerro koko kuvaa kahdesta aikakaudesta. Oikeastaan voimme tarkastella nykyistä taantumaa paremmin vasta myöhemmin, kun saamme nykyaikaan perspektiiviä ja kerättyä tutkimusaineistoa. Sen sijaan ihmisten kokemukset lamasta kumpanakin ajanjaksona ovat täysin todellisia. On tärkeä tarkastella kokemuksia suhteessa ympäröivään yhteiskuntaan.

Tutkimuksen mukaan suurin osa vuonna 1987 syntyneistä voi nykyisin hyvin. Huomattavan iso joukko nuoria tarvitsisi kuitenkin tukea päästäkseen kiinni yhteiskuntaan. Ongelmat ja huono-osaisuus periytyvät sukupolvelta toiselle, mikä on osittain seurausta 1990-luvun lamasta. Nykyisen taloudellisen taantuman aikana ei pidä toistaa edellisen laman virheitä ja päästää nuorten ongelmia kasvamaan liian suuriksi. Ennaltaehkäisevä työ tulee usein pitkällä aikavälillä halvemmaksi kuin akuutti ongelmien hoitaminen. Siksi nuorten hyvinvointiongelmiin on puututtava ajoissa ja riittävin resurssein. Tätä varten tarvitsemme monipuolista tietoa nuorten elämästä ja kokemuksista päätöksenteon tueksi.

Lue lisää vuonna 1987 syntyneiden helsinkiläisnuorten hyvinvoinnista: http://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi/tutkimus/nuoret-helsingin-kaupungin-tutkimuksissa/vuonna-1987-syntyneiden-helsinkilaisnuorten

Osallistu nuorten kokemustiedon keräämiseen osoitteessa: http://nuortenkokemustieto.munstadi.fi/

Samuli Liuskari, Verkkotoimittaja, Nuorisoasiankeskus