Blogi

Lue kirjoituksia nuorten elämästä ja työstä heidän parissaan. Ota yhteyttä ja kirjoita.
23.6.2016

Kuinka tukea nuorten toimintakykyä? Nuorten hyvinvointiseminaarin antia.

Helsingin tietokeskukseen sijoittuvan harjoitteluni kautta pääsin osallistumaan Nuorten hyvinvointi Helsingissä –seminaariin. Maanantaina 13.6. kaupungintalon juhlasali täyttyi nuorisoalan ammattilaisista, kun osallistujat saapuivat tietokeskuksen ja nuorisoasiainkeskuksen järjestämään tilaisuuteen. Aamupäivällä kuultiin viisi asiantuntijaluentoa nuorten hyvinvointiin liittyvistä tuoreista tutkimuksista, ja iltapäivällä pohdittiin toimintakykyä paneelikeskustelussa sekä kaikille osallistujille annetussa ryhmätehtävässä.

Nuorten palvelutarpeet yksilöllisiä

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Sanna Aaltonen esitteli Nuoret luukulla –tutkimusta, joka keskittyi nuoriin aikuisiin ja heidän asemaansa hyvinvointipalveluissa. Nuoret ja heidän kanssaan työskentelevät ammattilaiset odottivat onnistuneilta kohtaamisilta mielekkäitä ja tarpeeseen vastaavia palveluita, jotka joustaisivat ja ottaisivat nuoren yksilöllisen tilanteen huomioon.

Aaltonen painotti erityisesti sitä, että nuorta tulisi kuulla aidosti sekä keskittyä nimenomaan päällimmäisiin tarpeisiin: esimerkiksi huolehtia siitä, että tarvittaessa kuntoon hoidetaan hyvinvointi ennen kuin nuorta aletaan aktivoimaan.  Aaltonen esitti myös ajatuksen äänimetaforasta – joskus nuoren käytös tai puhe voi palveluissa työskentelevän ammattilaisen korviin olla kuin meteliä, kohinaa tai hiljaisuutta, jolloin siihen on vaikea tarttua, eikä nuori tämän vuoksi välttämättä tule kuulluksi.

Sosiaali- ja terveysviraston suunnittelija Auri Lyly puhui sosiaalisesta raportoinnista, jota pilotoitiin Helsingin sosiaalityössä syksyllä 2015. Asiakastyöntekijöiltä kerättiin tietoa, joka teemoiteltiin eri aihepiireihin. Lyly esitteli tarkemmin asumisen ja huono-osaisuuden teemoihin liittyviä tuloksia. Helsingissä asumisen poikkeuksellinen hintavuuden todettiin tuottavan riski- ja syrjäytymistekijöitä erityisesti pienituloisille ja siirtymävaiheessa oleville nuorille. Ratkaisuksi ehdotettiin uudenlaisia asumisratkaisuja, kuten monimuotoista asumista, sekä nuorille varattuja asuntokiintiöitä. Toinen teema oli tilastoissakin näkyvä ylisukupolvinen huono-osaisuus, joka työntekijöiden mielestä tulisi pystyä huomioimaan ja ennaltaehkäisemään paremmin.

Syrjäytymisriskit ja niiden kasautuminen –mitä on huomioitava?

Helsingin yliopiston tutkijatohtori Mira Kalalahti kiinnitti nuorten koulutuspolkututkimusta käsittelevässä puheenvuorossaan huomion normatiivisiin odotuksiin sekä niiden purkamisen tarpeeseen. ”Maahanmuuttajien paradoksi”, eli positiivinen asenne koulunkäyntiin ja tavoitteellinen suuntaaminen jatko-opintoihin, mutta samanaikaisesti ilmenevät haasteet koulunkäyntivalmiuksissa, saattoi aiheuttaa maahanmuuttajanuorille moninaisia ja toisiinsa kytkeytymättömiä siirtymäpolkuja. Ongelmana onkin Kalalahden mukaan se, että palvelut vastaavat lähinnä perinteisen ja suoraviivaisen siirtymäpolun ongelmiin. Kaikille nuorille perinteisten reittien, kuten yhteishaun, käyttäminen ei välttämättä ole edes riittävän tuttua.

THL:n tutkijat Ilari Ilmakunnas ja Tiina Ristikari puolestaan puhuivat syrjäytymisriskeistä vuosina 1977 ja -87 syntyneissä ikäkohorteissa. Suurimmillaan riskien kasautuminen oli nuorilla aikuisilla, noin 20 –vuotiailla. Työttömyys oli kuitenkin usein ohimenevää, ja valtaosa ikäluokista ei sitä ollut kokenut.

Sekä Ilmakunnas että Kalalahti kiinnittävät huomion nivelvaiheiden monisäikeisyyteen, ja Ilmakunnas myös niiden mahdolliseen edestakaisuuteen. Nuoren elämä ei välttämättä seuraa perinteistä normatiivista kaavaa, ja tavanomaisesta poikkeavaan nivelvaiheeseen voi vaikuttaa esimerkiksi maahanmuuttajatausta tai erilaisten sosioekonomisten riskien kasautuminen. Ristikari puolestaan painotti myös ennaltaehkäisevän työn tärkeyttä ja katkeamatonta palveluketjua, sillä ne nuoret, joille riskitekijöitä oli kasautunut eniten, asuivat todennäköisimmin synnyinpaikkakunnallaan. Ennaltaehkäisyn tärkeyttä korostettiin myös muissa puheenvuoroissa. Kalalahti havainnollisti nykyistä tuen tarjontaa siirtymäpolkuesimerkin avulla, jossa yhdeksännen luokan päättymisen ja toisen asteen koulutuksen alkamisen välinen aika ajatellaan siirtymäjaksoksi kahden koulutuksen välissä. Todellisuudessa siirtymät kestävät pidempään, ja jotkut nuoret tarvitsisivat tukea myös ennen ja jälkeen siirtymien.

Nuoren toimintakyky ja sen tukeminen

Iltapäivä vierähti paneelikeskustelun, Ruudin ydinryhmänuoren Eetu Vienosen, nuorisotoimenjohtajan Tommi Laition sekä professori Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttilan puheenvuorojen parissa. Vienonen nosti nuoren näkökulmasta esille sen, että opetussuunnitelmasta puuttuvat täysin kotitalousopetuksen ulkopuolelle jäävät itsenäistymisen haasteet. Esimerkiksi rahankäyttöön, asumisen käytäntöihin ja työnhakuun liittyviä käytäntöjä tulisi Vienosen mielestä opettaa toisen asteen koulutuksessa, jotta nuoret saisivat paremmat toimintavalmiudet itsenäiseen elämään.

Sitä, kuinka nuoren ulkoiset ja sisäiset resurssit kytkeytyvät todellisiin mahdollisuuksiin, ja kuinka ne puolestaan saataisiin muutettua toimintakyvyksi, pohdittiin laajemmasta näkökulmasta niin paneelikeskustelussa kuin keskustelutehtävässä pöytäryhmittäin. Esille nostettiin se, että ”itsenäistymispaketille” olisi tarvetta muun muassa myös sosiaalisen median käytössä. Ryhmätehtävissä toimintakykyä lähestyttiin positiivisen kautta. Seminaariin osallistuneet olivat muun muassa sitä mieltä, että nuorille on annettava tilaa olla omia itsejään – mahdollisesta ”metelipuheesta” ja uhmasta riippumatta. Kykyyn tehdä itsenäisiä valintoja, tulevaisuuden hallintaan sekä itsensä kehittämiseen todettiin kytkeytyvän muun muassa onnistumisen tunteet, sisäiset resurssit kuten hyvä itsetunto, sekä ulkoiset resurssit kuten läheisten tuki ja koulusta saatava ohjaus.

Aktiivinen toiminta onnellisuuden tuottajana              

Panelistit Laitio, Kakkuri-Knuuttila sekä Vienonen olivat melko samoilla linjoilla siitä, että hyvä elämä ja onnellisuus voidaan nähdä paitsi tunteena, myös aktiivisena toimintana, jota hyvinvointipalvelut ja perhe sekä läheiset tukevat. Aktiivinen elämä ei kuitenkaan tarkoita kaikille samaa asiaa, ja Kakkuri-Knuuttila nostikin esille Aristoteleen hyve-etiikan mukaisen ajatuksen, jossa jokaisella on luontaiset hyveet joita on helpoin kehittää. Vienonen puolestaan muistutti, että jokainen nuori kaipaa ennen kaikkea hyväksyntää sekä konkreettisia tiloja, joissa toteuttaa itseään ja viettää aikaa ystävien kanssa. Keskustelussa päädyttiin siihen, että tarjonnan on kohdattava tarve ja kiinnostus, jotta nuorelle mielekäs toiminta mahdollistuu.

Laitio tiivisti päivän annin kolmeen painopisteeseen: itsenäistymiseen, myönteiseen kohtaamiseen sekä rasismiin. Seminaarissa nousikin esille se, että muun muassa näihin kolmeen osa-alueeseen on kiinnitettävä jatkossa erityistä huomiota aktivoivien palveluiden kehittämisessä. Myös yksilöllisesti suunnattujen palveluiden tarve sekä ennaltaehkäisy nousivat useampaan otteeseen esille. Päivän aikana todettiinkin, että palveluissa pitäisi pystyä ottamaan huomioon se, että osa nuorista tarvii itsenäistyessään ohjausta ja opastusta enemmän, toiset taas vähemmän.

Aitoa vuoropuhelua tarvitaan

Mielenkiintoinen ohjelma piti yleisöä hyvin otteessaan, ja hyvinvointikertomuksen osa-alueet, etenkin aktiivinen kansalaisuus, näkyivät seminaarissa. Seminaariyleisö tunnisti puheenvuoroissa esille nousseita teemoja ja tilanteita myös omasta työstään, ja keskustelua luennoitsijoiden ja yleisön välillä syntyi useammastakin aiheesta. Kakkuri-Knuuttila muistutti päivän päätteeksi siitä, että dialogisuus on hyvän kohtaamisen a ja o, ja toimintakyvyn arvioiminen vaatii aitoa ja luottamuksellista dialogia. Seminaari itsessään olikin erinomainen esimerkki dialogioppimisesta, ja hyvinvointikertomuksen tavoite koota yhteen tietoa eri aloilta tuntuikin täyttyvän mainiosti. Kuten nuorisoasiainkeskuksen suunnittelija Pirjo Mattila tilaisuuden lopuksi totesikin, seminaari oli kuitenkin vasta alkusysäys tulevalle monialaiselle vuoropuhelulle.

Johanna Malander
Korkeakouluharjoittelija
Helsingin kaupungin tietokeskus

Aiheeseen liittyvät indikaattorit
Pienituloisuus 
Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset