Blogi

Lue kirjoituksia nuorten elämästä ja työstä heidän parissaan. Ota yhteyttä ja kirjoita.
14.7.2016

Miten lapset kokevat köyhyyden?

 ”Helsinkiläisistä alle 18-vuotiaista lapsista lähes 13 prosenttia asui pienituloisissa asuntokunnissa vuonna 2014. Yhteensä heitä oli 12 600. Kuluvalla vuosikymmenellä osuus on kääntynyt laskuun vuoden 2011 jälkeen. Tuolloin se oli korkeimmillaan, eli 15 prosenttia ja köyhyysriskin alaisia lapsia oli 13 900.”  Hyvinvointikertomuksen indikaattori: Pienituloisuus.

Kuva: Philip Brewer CC BY 2.0

Tämä tarkoittaa, että joka kymmenes helsinkiläislapsi elää ajoittain tai jatkuvasta tilanteessa, jossa ruuasta voi olla puute tai ei ole varaa harrastaa. Helsingin sanomat julkaisi 7.7.2016 artikkelin, jossa Riikka kertoi tarinaansa. Kuinka hän jäi kaveriporukoiden ulkopuolelle, lomareissuihin ei ollut koskaan varaa ja rahan puute oli osa jokapäiväistä elämää.

Lapsiköyhyystematiikka on pohdituttanut minua useamman vuoden ajan. Tiedämme niiden lasten lukumääriä, jotka asuvat pienituloisissa perheissä ja tiedämme, että pienituloisuuden taustalla on usein työttömyyttä, yksinhuoltajuutta, maahanmuuttoa tai perheen sosiaalisia ongelmia. Mutta miten köyhyydessä elävät lapset pärjäävät arjessaan ja tulevaisuudessa? Esimerkiksi THL:n tuottama aineisto vuonna 1987 syntyneistä nuorista kertoo karua tarinaa köyhyydestä ja siihen liittyvien syrjäytymisriskien ylisukupolvisuudesta.

Mitkä ovat ne mekanismit, joiden avulla vähävaraisten perheiden lapset selviytyvät syrjäytymisriskeistä ja rakentavat itselleen hyvää tulevaisuutta? Pitäisikö tätä ryhmää huomioida jotenkin eritysesti palvelujärjestelmässä? Tätä olisi kiinnostavaa tutkia helsinkiläislasten osalta lähemmin.

 Tutkimustietoa helsinkiläislasten ajatuksista köyhyydestä on vähän

 Lasten subjektiiviset kokemukset ja näkemykset köyhyydestä tuovat tilastollisen tarkastelun rinnalla esille, miten lapset ymmärtävät ja kokevat ilmiön ja miten se heidän arjessaan näkyy. Varsin vähän tutkimustietoa on löydettävissä helsinkiläislasten näkökulmasta köyhyyteen tai erilaisista pienituloisuuteen liittyvistä selviytymiskeinoista ja muista sosiaalisista mekanismeista, jotka vaikuttavat koettuun hyvinvointiin.

Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2015 verkkokyselyssä selvitettiin koko maan lasten kokemuksia köyhyydestä.  Köyhien perheiden lapset joutuvat luopumaan harrastuksistaan, eivät pysty osallistumaan kavereiden syntymäpäiväjuhliin, eivät pääse matkustamaan tai luokkaretkelle ja tulevat usein kiusatuksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi. Köyhissä perheissä elävät lapset myös kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa heille itselleen tärkeisiin asioihin koulussa, kotonaan, harrastuksissa, eikä myöskään kaveripiirissä. Köyhän perheen lapset kokevat myös useammin, ettei aikuisilla ole heille tarpeeksi aikaa. Kyselyn perusteella vastaavat kokemukset parempiosaisilla lapsilla olivat harvinaisia.

Hakovirta & Kallio (2012 ja 2014) ovat kansallisissa tutkimuksissaan tarkastelleet lasten kokemuksia ja ajatuksia taloudellisesta eriarvoisuudesta, köyhyydestä sekä sen syistä. Aineistona on käytetty viides ja kahdeksasluokkalaisten haastatteluja, elämystarinoita ja piirustuksia.  Tutkimusten mukaan lapset tunnistavat hyvin absoluuttista köyhyyttä ja olivat huolissaan kehitysmaisen lasten elinoloista, nälänhädästä ja koulumahdollisuuksien puutteesta. Lasten puheista nousi esille köyhyyden suhteellisuus ja että kehitysmaihin verrattuna Suomessa asiat ovat hyvin. Köyhyys miellettään ensisijaisesti ei-välttämättömien tavaroiden puutteeksi ja kuluttamismahdollisuuksiksi. Köyhempien lasten tavarat ovat useimmiten malleiltaan vanhoja, toisten käyttämiä tai rikkinäisiä ja eivät vastaa lasten keskuudessa vallitsevaa normitasoa.

Lasten kuvatessa köyhiä ja rikkaita tutkimuksessa havaittiin, että lapset puhuivat helpommin rikkaista. Köyhyysilmiöön liitettiin nöyryyttä, huomaamattomuutta, erilaisuutta ja sosiaalista stigmaa. Yleinen ajattelutapa oli, että köyhät istuvat kotona TV:n tai tietokoneen äärellä koska heillä ei ole varaa harrastaa mitään. Köyhiä lapsia kuvailtiin luonteeltaan aroiksi, hiljaisiksi, surumielisiksi ja syrjäänvetäytyviksi, laiskoiksi ja epäsosiaalisiksi. Köyhän lapsen kuvaaminen liittyi useimmiten ulkoiseen olemukseen ja luonteenpiirteisiin sekä lapset usein ajattelivat, että köyhempi lapsi jää koulussa helposti syrjään ja joutuu kiusatuksi. 

Varakkaammat lapset kuvailtiin positiivisemmilla ilmaisuilla kuten mukava, onnellinen, paljon kavereita ja sosiaalinen. Lasten käsitysten mukaan paremmassa asemassa olevat vanhemmat pystyvät siirtämään lapsilleen varallisuuden lisäksi sosiaalista pääomaa ja koulutusmyönteisyyttä ja varakkaimmista perheistä tulevat lapset pärjäävät koulussa paremmin.

Syitä köyhyyteen olivat lasten mielestä joko yksilöllisiä tai rakenteellisia syitä. Yksilölliset syyt liittyivät usein ongelma- ja riskipuheeseen ja vanhempien luonteenpiirteisiin; vanhemmat juovat, eivät viitsi käydä töissä tai opiskella tai ovat laiskoja. Rakenteelliset syyt kuten työttömyys, matala palkkataso tai isot perheet ei koettu niin leimalliseksi vaan enemmän asiana, joka vaan on olemassa. Vanhempien erot tai toisen vanhemman kuolema voi yllättäen johtaa tulotason laskuun ja on asia johon harvemmin voi vaikuttaa.

Hakovirran ja Kallion tutkimukset osoittavat usein esimerkein, miten kulutuskulttuuri sekä lapsiperheiden väliset taloudelliset erot välittyvät suoraan lasten arkeen ja osaksi nykylapsuutta. Tutkimukset paneutuvat tutkimaan lasten ympärillään havaitsemaa köyhyyttä, eikä niinkään miten lapsi itse kokee köyhyyden, rakentaa siinä tulevaisuutensa ja kokee onnellisuutta.

 Oma suhtautuminen elämään on kantava voima

Juha Mikkosen (2012) 14–29-vuotiaiden elämänkertatutkimuksessa nuoret kuvaavat koetun köyhyyden aiheuttavan syyllisyyden tunteita, stressaavia arjen kokemuksia, eristäytymistä, huolta tulevaisuudesta, arvottomuudentunteita, syrjinnän kokemuksia ja ihmissuhdevaikeuksia. Nuoret ovat rakentaneet itselleen erilaisia selviytymisstrategioita ja erityisesti ystävät ja sosiaalinen tuki ovat tärkeässä asemassa. Oma suhtautumien elämään on erityisen kantava voima; toiveikkuus, usko tulevaisuuteen, vähempään tyytyminen ja pienistä asioista nauttiminen näkyi nuorten kirjoituksissa. Toiminnallisina selviytymiskeinoina mainittiin maksuttomat vapaa-ajanharrastukset, omaehtoinen opiskelu, kirjastoissa vierailu ja arjen rytmittäminen rutiineilla.

Mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi selvittää, nouseeko köyhistä olosuhteista tulleiden helsinkiläislasten kokemuksista vastaavia asioita. Emme myöskään tiedä miten helsinkiläislapset sopeutuvat taloudelliseen niukkuuteen ja laajemmin millaisia toimintastrategioita ja minkälaista toimijuutta he eriarvoisissa olosuhteissa rakentavat.  

Stina Högnabba, erikoistutkija

Helsingin kaupungin tietokeskus, kaupunkitutkimusosasto

 

 Lähteitä:

Pelastakaa Lapset (2015) Entten tentten pelistä pois! Lapsen ääni 2015 –raportti lasten kokemuksista köyhyydestä ja osallisuudesta.

Hakovirta, Mia & Rantalaiho, Minna (2012) Taloudellinen eriarvoisuus lasten arjessa. Sosiaali- ja terveysturvan tutkimuksia 124. Helsinki:Kela

Hakovirta, Mia & Rantalaiho, Minna (2014) Lasten käsityksiä köyhyydestä ja köyhyyden syistä. Yhteiskuntapolitiikka 79 2014:2.

Helsingin sanomat 7.7.2016

Isola, Anna-Mari ym toim. (2007) Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä. Keuruu 2007.  

Mikkonen, Juha (2012) Syrjäytyä vai selviytyä? Nuorten pienituloisuuden syitä, seurauksia ja arjen selviytymiskeinoja. Helsinki 2012.

 

 

Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset