Blogi

Lue kirjoituksia nuorten elämästä ja työstä heidän parissaan. Ota yhteyttä ja kirjoita.
9.1.2017

Alsuhail, Faris: Missä et ainakaan halua asua valmistumisen jälkeen? – opiskelijoille suunnatun karttakyselyn vastaukset käyttöön.

Helsingin kaupungin tietokeskus osallistui vuonna 2015 Opiskelun ja koulutuksen ja tutkimussäätiön (OTUS) Opiskelijan kaupunki –hankkeeseen, jonka avulla kerättiin ja tuotettiin tietoa pääkaupunkiseudun kehittämistä koskien. Tietoa saatiin korkeakouluopiskelijoiden asumisesta, liikkumisesta ja elämisestä seudulla. Tämän lisäksi kyselyllä kerättiin opiskelijoiden ideoita, toiveita ja kokemuksia pääkaupunkiseudun kehittämiseksi. Aineistoa kerrytettiin kyselylomakkeilla, joissa yhtenä ulottuvuutena oli myös karttakysely. Karttakyselyn ideana on, että kukin vastaaja voi merkitä selainpohjaisessa karttakäyttöliittymässä kohteita (pisteitä, viivoja tai alueita), joita voidaan myöhemmin analysoida. Karttakyselyllä voidaan esimerkiksi pyytää vastaajia merkitsemään kartalle suosikkipaikkojaan tai toiveita pyöräteiden sijoittamiseen. Vastaavaa lähestymistapaa on käytetty myös esimerkiksi Helsingin uuden yleiskaavan tekemisessä.

Karttamerkinnän tyyppi vaikuttaa analyysimenetelmiin

Opiskelijan kaupunki –hankkeen tutkimusraportissa (Rytkönen & Saari 2015) on käsitelty karttakyselyn aineistoa melko laajamittaisesti. Karttakyselyssä pyydettiin muun muassa vastaajia merkitsemään asuinalueita, joissa he mieluiten asuisivat valmistumisen jälkeen. Samalla kysyttiin myös, että missä opiskelija ei ainakaan haluaisi valmistumisen jälkeen asua. Jälkimmäisessä kysymyksessä vastaajaa pyydettiin piirtämään kartalle epämieluisat alueet nimenomaan aluemaisina kohteina - tai polygoneina, kuten paikkatietoihmiset tässä kohtaa ilmoittaisivat. Mieluisia asuinalueita sen sijaan merkittiin kartalle pisteinä, mikä on yksinkertaisempi ja tavallaan helpompi kevyen analysoinnin kannalta: pisteiden mahdollisia alueellisia keskittymiä on vaivattomampi havainnoida kuin toistensa päälle piirrettyjen alueiden. Tämä blogi demonstroi, kuinka aluemaisistakin vastauksista voi saada jotain irti melko yksinkertaisella tavalla.

 Kaiken kaikkiaan aluemaisia kohteita koskien opiskelijoille epämieluisia asuinalueita valmistumisen jälkeen kertyi 581 kappaletta. Vastanneiden määrä oli puolestaan 425. Vastausten alueellista ulottuvuutta ei varsinaisesti oltu rajattu, mutta valtaosa vastaajista tuntui keskittyvän arvioimaan pääkaupunkiseudun alueita. Jokunen merkintä kattaa laajempiakin alueita aina ulkomaita myöten (kuvio 1).

 

Kuvio 1. Vastanneiden opiskelijoiden merkinnät koskien epämieluisia asuinalueita. 

Tämän aineiston pohjalta on kuitenkaan turha lähteä vetämään sellaisia johtopäätöksiä, että valtaosa vastanneista asuisi mieluummin vaikka keskellä valtamerta kuin pääkaupunkiseudulla. Ulkomailla asumiseen liittyviä preferenssejä olisi kyllä kiinnostavaa tutkia laajemminkin, mutta tässä tarkastelussa on selkeyden nimissä rajattu tutkimusalue koskemaan pelkästään pääkaupunkiseutua. Aluerajaus palvelee lisäksi paremmin hankkeen alkuperäistä tarkoitusta.

Kaaoksesta tietoon

Kuten aiemmin todettiin, on satojen päällekkäisten polygonien muotojen analysointi paljaalla silmällä hankalampaa kuin pistemäisten kohteiden tulkinta. Tosin tämän aineiston tapauksessa polygonien pelkät ääriviivat näyttämällä saa jo pientä näkemystä siitä, mitä tuleman pitää (kuvio 2).

 

Kuvio 2. Vastanneille epämieluisien asuinalueiden ääriviivat pääkaupunkiseudulla.

Tällaisen aineiston muuttaminen järkeväksi informaatioksi onnistuu varmaan useammallakin tavalla. Yksi tapa on tehdä aineistosta ruudukkomainen, jolloin se muistuttaa ulkonäöltään esimerkiksi Tilastokeskuksen väestöruutuaineistoa (Tilastokeskus 2016). Näin ollen aineiston perusyksikkönä ei olisi enää vastaajien piirtämät polygonit, vaan esimerkiksi 500m x 500m ruudut. Kukin ruutu sisältää tiedon ruutua halkovien merkintöjen määrästä. Päällekkäiset polygonit siis ikään kuin ”litistyvät” ja muuttuvat helpommin tutkittaviksi ja visualisoitaviksi.

Käytännössä tämä tapahtuu siten, että luodaan paikkatietosovelluksella (tässä käytettynä avoimen lähdekoodin QGIS) polygoneista koostuva ruudukko, jossa kunkin ruudun sivu on 500 metriä pitkä, ja jonka kattavuus rajoittuu vain pääkaupunkiseudun alueelle. Ruudukko avataan opiskelijoiden karttamerkintöjen päälle. QGIS-sovelluksen valmis työkalu osaa laskea sijaintiin perustuen kutakin ruutua halkovien merkintöjen määrän (kuvio 3). Tiedot ilmestyvät ominaisuustietoihin uuden sarakkeen alle.

 

Kuvio 3. Vastausmerkintöjen summaaminen ruudukkoon. (Pohjakartta: MML 2016)

Koska aineistoon on mahdollista liittää kyselyyn vastanneiden taustatietoja, on hyvä laskea myös merkintöjen prosenttiosuudet ruuduittain: näin voidaan vertailla eri vastaajaryhmien karttavastauksia helpommin. Tässä tapauksessa on otettu vertailuun yksin, puolison kanssa ja kimpassa asuvien vastaukset.

Itä ei houkuta – kantakaupunki kiinnostaa

Kuviossa 4 on ensin esiteltynä kaikkien vastanneiden merkinnöistä tehty visualisointi, jonka perusteella erityisesti itäisen Helsingin alueet koetaan epämieluisiksi asuinalueiksi opintojen päättymisen jälkeen. Karttoihin on lisätty myös vertailun vuoksi tiedot mieluisista asuinpaikoista (pistemäsinä kohteina) valmistumisen jälkeen. Helsingin kantakaupunki näyttää olevan erityisen houkutteleva paikka asua opintojen päätyttyä.

 

Kuvio 4. Opiskelijoiden mielestä mieluisat ja epämieluisat asuinalueet opintojen päättymisen jälkeen.

Kuvioissa 5 ja 6 esitetään vastaavat tiedot yksin asuvien ja kimpassa asuvien kohdalla. Ne noudattelevat pitkälti samaa linjaa, joskin yksin asuvien merkintöjen perusteella epämieluisat alueet ulottuvat laajemmalle pohjoiseen Helsinkiin ja myös pohjoisemmaksi Vantaan puolelle kuin puolison kanssa asuvilla.

 

Kuvio 5. Yksin asuvien opiskelijoiden mielestä mieluisat ja epämieluisat asuinalueet opintojen päättymisen jälkeen.

 

Kuvio 6. Puolison kanssa asuvien opiskelijoiden mielestä mieluisat ja epämieluisat asuinalueet opintojen päättymisen jälkeen.

Kimpassa asuvien karttamerkintöjen perusteella näyttää myös siltä, että Helsingin itäiset alueet eivät houkuttele (kuvio 7). Tosin on huomattavaa, että myöskään Helsingin pohjoinen raja lähes kokonaisuudessaan ja iso osa Vantaasta ei tunnu kimppakämpissä asuville miellyttävältä asuinalueelta opintojen jälkeen. Kantakaupungin suosio sen sijaan pitää pintansa.

 

Kuvio 7. Kimpassa asuvien opiskelijoiden mielestä mieluisat ja epämieluisat asuinalueet opintojen päättymisen jälkeen. Luokkien määrä on tässä kartassa pienempi, koska osuudet eivät kohoa yli 29 prosentin.

Näiden tarkastelujen jälkeen olisi mielenkiintoista nähdä, kuinka opiskelijoiden asumispreferenssit valmistumisen jälkeen kehittyvät ajan kuluessa, kun ehkä asuinalueita koskevat mielikuvat kehittyvät. Voivatko seuraavat trendikkäät asuinalueet siirtyä kantakaupungista kohti itää? Näkyisikö esimerkiksi Myllypuroon valmistuva Metropolia ammattikorkeakoulun uusi kampus jollain tavalla karttavastauksissa?

Kartta kertoo totuuden?

Kartat ovat voimakas viestinnän väline, jota voi käyttää tehokkaasti suurtenkin tietomäärien visualisointiin. Tietoa on valitettavasti myös helppo vääristellä, jolloin lopputuloksena syntynyt kartta ei välttämättä kerrokaan aineiston olennaisinta tietoa. Yllä olevat visualisoinnit ovat vain yksi tapa jakaa aineisto luokkiin ja määritellä niille värit. Sataprosenttisesti oikeaa tapaa ei ole olemassa, mutta luokittelun valintaan voi hakea neuvoja esimerkiksi IDV Solutionsin blogista (2011). Tässä on käytetty melko tasaisia luokkarajoja, mikä vaikutti tuottavan selkeimmän lopputuloksen.

Tämän aineiston kohdalla on syytä myös muistaa, että osa kartoilla nähtävistä eroista saattaa selittyä myös yksilöiden eri tavoilla lähestyä karttakyselyä. Merkintöjä on saanut piirtää eri mittakaavatasoilla ja ne ovat kaiketi voineet olla hyvin suuntaa-antavia.

Karttakyselyistä uusi tietolähde

Kuten aiemmin on todettu, toimii kartta voimakkaana viestinnän välineenä. Voisi ajatella, että karttakysely on myös voimakas tiedon keräämisen väline. Mutta kuten karttavisualisoinneissa, on karttakyselyissäkin omat ongelmansa: kuinka kysymyksen ymmärtää, kuinka tarkkaan karttamerkintänsä tekee, kuinka eri yksilöt osaavat käyttöliittymää käyttää ja niin edelleen. Karttakyselytyökalujen käyttö on yleistynyt huomattavasti ja tämänkin aineiston keruussa käytetty Maptionnaire-työkalu on vain yksi esimerkki saatavilla olevista työkaluista. Työkalujen käytettävyys paranee jatkuvasti, joten todelliset haasteet tulevatkin vastaan kyselyjen suunnittelussa ja kerättyjen aineistojen analysoinnissa. Eri ikäpolvien osallistaminen uudenlaisten kyselytyökalujen käyttöön vaatii myös oman panoksensa. Hyvin tuotetut kyselyt tuottavat selkeärakenteista dataa, josta saadaan analysoimalla uutta ja arvokasta tietoa rekistereistä saatavan tiedon tueksi.

 Faris Alsuhail, tutkija. Helsingin kaupungin tietokeskus.

 

Lähteet:

IDV Solutions. 2011. Telling the Truth. UX Blog. http://uxblog.idvsolutions.com/2011/10/telling-truth.html, viitattu 13.12.2016

 Rytkönen, M. & J. Saari. 2015. Opiskelijan kaupunki. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otus. Helsinki.

 Tilastokeskus. 2016. Väestöruutuaineisto 1km x 1km. < http://www.stat.fi/tup/rajapintapalvelut/vaestoruutuaineisto_1km.html>, viitattu 12.12.2016

 Esimerkkejä karttakyselytyökaluista:

 Maptionnaire < http://maptionnaire.com >

 Harava <http://eharava.fi>

 

 

Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset