Indikaattorit

Tulevaisuuden hallinta

Pienituloisuus

Helsinkiläisistä alle 18-vuotiaista lapsista lähes 12 prosenttia asui pienituloisissa asuntokunnissa vuonna 2016. Yhteensä heitä oli 12 040 ja osuus säilyi samalla tasolla kuin vuotta aikaisemmin. Kuluvalla vuosikymmenellä osuus on laskenut vuoden 2011 jälkeen. Tuolloin se oli korkeimmillaan eli 15 prosenttia ja köyhyysriskin alaisia lapsia oli 13 900.

Pienituloisissa asuntokunnissa asuvien alle 18-vuotiaiden määrä on laskenut lähes 8 prosenttia Helsingissä vuoteen 2010 verrattuna. Samaan aikaan kaikkien alle 18-vuotiaiden määrä on kasvanut vajaa 9 prosenttia. Pienituloisuusriski lapsilla laski enemmän kuin koko kaupungin väestöllä ja myös enemmän kuin koko maan alle 18-vuotiailla 2010-luvun alkuvuosina. Vuoteen 2014 asti pienituloisuusriski oli Helsingissä lapsilla korkeampi kuin koko väestöllä. Tämän jälkeen osuudet olivat kummallakin vajaa 12 prosenttia. Osuus oli yhtä suuri kuin koko maan lapsilla. Toisin kuin Helsingissä koko maassa väestön pienituloisuusriski on ollut korkeampi kuin alle 18-vuotiailla.

Pienituloisuuden laskennan perusteena oleva käytettävissä olevien tulojen mediaani asuntokunnan henkilömäärä huomioiden oli tämän vuosikymmenen alkuvuosina laskusuunnassa vuotta 2012 lukuun ottamatta. Pitkään jatkunut taloudellinen taantuma kääntyi kuitenkin valoisampaan suuntaan vuonna 2015 ja myös tulotasot nousivat edelliseen vuoteen verrattuna. Mediaanitulot kasvoivat edellisvuodesta myös vuonna 2016. Vuodesta 2010 lähtien tulokäsitteeseen on lisätty tuloerinä myös elatustuki ja saatu elatusapu.

Eniten taloudellisesti heikommassa asemassa olevia lapsia oli Itäisessä suurpiirissä, jossa 18 prosenttia lapsista asui vuonna 2016 pienituloisessa asuntokunnassa. Läntisessä vastaava osuus oli 12 prosenttia. Koillisessa ja Kaakkoisessa suurpiirissä se oli noin prosenttiyksikön alhaisempi. Etenkin Keskisessä suurpiirissä lasten pienituloisuusriski on laskenut huomattavasti: vuonna 2016 joka kymmenes lapsi asui pienituloisessa asuntokunnassa, kun vuosikymmenen alussa osuus oli 6 prosenttiyksikköä korkeampi. Vielä 2000-luvun alussa Helsingin suurpiirien keskinäiset erot olivat pienet. Nopeinta kasvu oli 2000-luvulla Itäisessä, Koillisessa ja Läntisessä suurpiirissä. Vuoden 2011 jälkeen kuitenkin juuri Koillisessa ja Itäisessä suurpiirissä pienituloisten lasten osuus lähti laskuun. Alle 18-vuotiaiden lasten pienituloisuusaste oli alhaisin 2010-luvulla Östersundomissa ja Pohjoisessa suurpiirissä ja alhaisimmallaan se oli vuonna 2015. Östersundomissa osuus oli kasvanut edellisvuodesta jopa 2,5 prosenttiyksikköä vuonna 2016.

Helsinkiläiset lapsista yhtä suuri osuus kuin koko väestöstäkin asuu pienituloisessa asuntokunnassa. Helsinkiläisistä 11,6 prosenttia kuului pienituloisiin ja alle 18-vuotiaista 11,7 prosenttia vuonna 2016.  Pienituloisten osuus Helsingin koko väestössä on pienempi kuin koko maassa. Helsingissä se oli 12 prosenttia ja koko Suomessa 13 prosenttia vuonna 2016. Lapsilla osuudet olivat täsmälleen yhtä suuret sekä Helsingissä että koko maassa.  

Aiemmin lapsiköyhyys on ollut Helsingissä koko maata suurempi ongelma, tosin elatusmaksujen huomioiminen tuloissa tasoitti aiemmalla tulokäsitteistöllä suuremmaksi havaittua eroa. Vuonna 2015 käytännöllisesti katsoen eroa ei enää ollut havaittavissa. Helsingissä on kuitenkin koko maata korkeammat elinkustannukset etenkin asumisessa ja se lisää toimeentulon taakkaa. Lisäksi pienituloisuuden riskiä kasvattaa yhden huoltajan perheet, joita Helsingissä on koko maata selvästi enemmän. 

Koko maan pienituloisissa asuntokunnissa asuvista lapsista noin 54 prosenttia kuului työlliseen talouteen, noin 23 prosenttia työttömään talouteen ja noin 24 prosenttia muihin kotitalouksiin. Vuoteen 2014 verrattuna työllisen huoltajan kanssa asuvien lasten osuus kaikista pienituloisuusriskin alaisista lapsista laski ja muihin kotitalouksiin kuuluvien osuus kasvoi. Kyseisessä ryhmässä merkittävä osa lapsista asuu kotitaloudessa, jonka suurituloisin jäsen on esimerkiksi hoitovapaalla. Ikäryhmittäin koko maassa pienituloisuusriski on suurimmillaan 0-2-vuotiaiden lasten keskuudessa. Vuonna 2015 koko maassa joka viides yhden huoltaja talouteen kuuluva lapsi ja hieman yli 7 prosenttia kahden huoltajan talouteen kuuluvista lapsista asui pienituloisessa taloudessa. Köyhä lapsuus voi olla riski lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Lapsena koettu köyhyys voi vaikuttaa myöhemmin terveystapatottumuksiin, harrastamiseen ja osattomuuden kokemuksiin.   

Koko maassa pienituloisuus on yleisintä nuorilla aikuisilla eli 18-24-vuotiailla sekä vanhimmassa eli yli 75-vuotiaiden ikäryhmässä. Joka neljäs 18-24-vuotias oli pienituloinen ja 25-34-vuotiailla osuus oli 12 prosenttia vuonna 2016. Alle 18-vuotiaista 10,2 prosenttia asui pienituloisessa asuntokunnassa ja heitä oli 110 000. Ikäluokassa 18-24-vuotiaat pienituloisia oli 113 000 ja heillä käytettävissä olevien rahatulojen mediaani oli 10 810 euroa. Tämän ikäisillä nuorilla miehillä se oli 10 500 euroa ja naisilla 11 310 euroa vuonna 2016. Edellisvuoteen verrattuna miehillä mediaanitulo oli 100 euroa pienempi, mutta naisilla se oli kasvanut 290 euroa.

Päivitetty 26.4.2018

Aineistokuvaus: 

Sisältää tietoja pienituloisissa asuntokunnissa asuvista alle 18-vuotiaista. Pienituloisiksi on määritelty ne asuntokunnat, joiden ekvivalentti tulo (=käytettävissä oleva rahatulo OECD-kulutusyksikköä kohden) jää pienemmäksi kuin 60 prosenttia kaikkien asuntokuntien mediaanitulosta. Pienituloisuusriski kuvaa pienituloisissa asuntokunnissa asuvien osuutta (%) koko asuntoväestöstä. Lasten pienituloisuudella tarkoitetaan alle 18-vuotiaita lapsia, jotka asuvat em. pienituloisissa asuntokunnissa.

Vuonna 2015 pienituloisuusraja vuodessa oli yhden henkilön kotitaloudessa 14 220 euroa ja esimerkiksi kahden aikuisen (vanhemmat) ja yhden alle 14-vuotiaan ja yhden 14-17-vuotiaan lapsen kotitaloudessa 32 720 euroa.

Käytettävissä olevat rahatulot lasketaan summaamalla palkka-, yrittäjä- ja pääomatulot sekä saadut tulonsiirrot ja vähentämällä summasta maksetut tulonsiirrot. Vuoden 2010 jälkeen tulonsiirtoihin otettiin mukaan myös kotitalouksien välisiä eriä kuten elatusapu. Tuloihin lisättiin myös Kelan maksama elatustuki sekä verottomat apurahat ja asevelvollisten päivärahat.

Ekvivalentti tulo lasketaan jakamalla kotitalouden kaikkien jäsenten käytettävissä olevien tulojen summa kotitalouden kulutusyksiköiden summalla. Kotitalouden kulutusyksikköasteikkona on käytetty OECD-skaalaa, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut 14 vuotta täyttäneet kotitalouden jäsenet painon 0,5 ja kotitalouden alle 14-vuotiaat lapset painon 0,3.

Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset