Iidalla on kiire. Samaan aikaan pitäisi olla tekemässä mediadiplomityötä ja raahata cola-tölkkejä kohta alkavaan oppilaskunnan hallituksen kokoukseen. Sen lisäksi, että 18-vuotias Iida on muun muassa koulun viestintätiimissä ja abitoimikunnassa, hän on opiskelijakunnan hallituksen tiedottaja.

Iidan koulussa, Helsingin medialukiossa, on 800 opiskelijaa. Se on melkoinen määrä yhdentoista jäsenen hallituksen edustettavaksi.

“Onneksi tämä on demokraattista toimintaa. Hallituksen jäsenet äänestetään vaaleilla, ja meillä vallitsee avoimen keskustelun ilmapiiri. Kaikki ideat kuunnellaan”, Iida kertoo.

Ja sen huomaa: kokouksessa kukaan ei keskeytä, naljaile tai hermostu. Valvovan opettajan ei tarvitse puuttua puheenvuoroihin.

Ei mitään puolivillaista touhua

Suomalaisella opiskelijakunta-aktiivisuudella menee yleisestikin vireästi. “Opiskelijakuntatatoiminnalla on peruskouluissa pitkät perinteet. Opiskelijakunnan hallitusta ohjaavia opettajia ja koordinaattoreita on koulutettu vuosikaudet, ja hallituksiin on usein tunkua. Yleisvire on todella hyvä”, toteaa Helsingin opetusviraston koulutussuunnittelija Ulla Juhanko.

Iidan lukiossa hallituksen rahoja käytetään eniten tapahtumiin, koulussa järjestettävien kilpailujen palkintoihin sekä edustus- ja kokouskuluihin. Vuosittainen budjetti ei ole suuri, mutta edellisillä hallituksilla on ollut tapana jättää uudelle hallitukselle pesämunaa. “Me pyritään käyttämään suurin osa budjetista opiskelijoiden yhteiseen hyvään. Viime vuoden Ruuti-rahoilla tilattiin opiskelijoille ja henkilökunnalle termosmukit.”

Opiskelijakunnan hallituksen toimintaperiaatteet, kuten jäsenten roolit ja säännöllinen kokouskäytäntö, ovat samat koulusta riippumatta. Vaihtelua näkyy lähinnä sitoutumisessa. Osalla saattaa into lopahtaa kesken kaiken.

“Tällaiseen toimintaan ei voi lähteä puolivillaisesti. Jos hommat jäävät hoitamatta, siitä saa kyllä kuulla muilta hallituslaisilta. Siksi on hyvä, että työnjako tehdään kiinnostuksen perusteella. Tehtävästä todennäköisesti suoriutuu paremmin, kun se kiinnostaa”, Juhanko toteaa.

Iida on huomannut hallituspestinsä myötä pitävänsä järjestötoiminnasta ja miettinyt yhteiskunnallista vaikuttamista tulevaisuudenkin kannalta.

“Ei mulla ennen tätä ollut oikein fiilistä osallistua. Olen tykännyt hallitustoiminnasta tosi paljon ja nyt tuntuisi oudolta palata takaisin sellaiseen arkeen, jossa ei olisi mukana missään. Olen harkinnut lähteväni mukaan politiikkaan, mutta nyt se tuntuu vielä kaukaiselta.”

Opiskelijoiden äänitorveen luotetaan

Hallituksen jäsenenä Iidaan luotetaan, mikä tuntuu hyvältä. Kanssaopiskelijat kertovat epäkohdista, ja rehtorin kanssa voi jutella luontevasti käytävällä törmätessä.

“Suhde opettajiin on muuttunut. Viestintätiimiin kuuluu lisäkseni muun muassa muita opiskelijoita, opettajia, opo ja rehtori. Enää ei jännitä esittää ideoita koulun johdolle.”

Iida on oppinut hallituskonkarien opastuksella kertomaan asiansa tehokkaasti ja viestimään paremmin korkeammillekin tahoille. Hän tietää, kenen varpaille ei kannata astua. “Me ollaan opiskelijoiden äänitorvi johtokunnalle ja opettajistolle. On ollut kiva huomata, kuinka helppoa on viedä asioita eteenpäin keskustelemalla.”

Vuoden mittaiseen hallituskauteen on sisältynyt niin joulun puurojuhlan suunnittelua kuin mediatuotoskilpailun ja -näyttelyn järjestelyä yhdessä HSL:n ja Nuorten Akatemian kanssa. Lukiolaisten liiton liittokokouksessakin pitäisi käydä. Kaikkea ei millään ehdi tehdä.

“Harmittaa, ettei tämän kauden aikana keretä kyhätä tyttö- ja poikakalentereita”, Iida naurahtaa.

Kristiina Markkanen/Kaskas Media