Pari punaisia korkokenkiä on viimeinen asia, jonka Laura nappaa omasta huoneestaan muuttokuormaan. Ulkona äidin miesystävä tekee vielä viimeistelyjä ilmastointiteipillä peräkärryyn, johon on kiinnitetty Lauran sänky. Lopulta auto on pakattu niin täyteen, ettei takaikkunasta näe enää läpi.

Laura muuttaa tänään pois lapsuudenkodistaan, espoolaisesta omakotitalosta.
“Olen asunut koko ikäni Espoossa, mutta olen aina toivonut voivani asua Helsingissä. Haluan kokeilla elää vähän vilkkaammalla paikalla. Toisena kriteerinä asunnolle oli, että kämppikselläni ja minulla on sieltä hyvät kulkuyhteydet töihin.”

Laura on viettänyt lukion jälkeen muutaman välivuoden. Tällä hetkellä hän on töissä logistiikkayrityksessä ja ryhtyy keväällä lukemaan logopedian pääsykokeisiin. Tulevaisuus on siis avoin.

Lauran ei tarvinnut etsiä kauaa sopivaa vuokrakotia. Hän katseli aluksi yksiöitä, mutta päätyi lopulta asumaan ystävänsä kanssa, joka etsi asuntoa samaan aikaan. Puolet alle 25-vuotiaista helsinkiläisistä asuu Lauran lailla vapaarahoitteisissa vuokra-asunnoissa. Koko väestöstä vain viidennes. Helsingissä on huomattavasti enemmän pieniä vuokra-asuntoja kuin esimerkiksi Vantaalla ja Espoossa.

Täydellinen asunto kertaheitolla

“Meillä kävi tuuri kämpän suhteen. Äitini oli lounaalla kiinteistövälittäjäystävänsä kanssa ja hän mainitsi, että yhteen asuntoon on vastikään alettu etsiä vuokralaista. Äidillä välähti, että asuntohan olisi meille täydellinen ratkaisu”, Laura kertoo.

Lauran lailla moni parikymppinen helsinkiläinen lyö tätä nykyä kämppäasioissa hynttyyt yhteen kaverin kanssa. Asuminen kallistuu Helsingissä jatkuvasti, joten 20-29-vuotiaat asuvat aikaisempaa useammin kimppakämpissä. Vähän useampi kuin joka viides 20–24 asuu jonkun muun kuin puolison tai perheenjäsenensä kanssa.

Laura ja hänen kämppiksensä maksavat asunnosta helsinkiläisillä standardeilla matalaa 750 euron kuukausivuokraa hulppeaan sijaintiin nähden. Vuokrasopimus raukeaa toukokuussa, joten määräaikaisuus vaikuttanee vuokran suuruuteen.

Laura on asunut vanhempiensa luona melko pitkään verrattuna ikätovereihinsa. Joka viides 20–24-vuotiaista asuu enää vanhempiensa luona. Miehet asuvat naisia pidempään kotona. Vuonna 2013 vain 14 prosenttia 20–24-vuotiaista naisista asui enää lapsuudenkodeissaan. Laura on ystäväporukkansa viimeisiä, jotka muuttavat pois kotoa, mutta ainoa, joka muuttaa Helsinkiin. Ystävät ovat jääneet Espooseen.

Kukaan ei soittele perään

Uudessa asunnossa eteisen lipaston päällä odottaa jo ensimmäinen sähkölasku. Se, että sähköstäkin pitää maksaa, meinasi unohtua uudelta asukkaalta.
Itsenäistyminen jännittää. Uusi asuinalue Punavuori on melko vieras Lauralle, joka tuntee pääkaupungista lähinnä keskustaa. Asunto on kaksio, jonka makuuhuoneen kämppikset jakavat kaapilla ja verhoilla.

Laura sai mennä ja tulla mielensä mukaan Espoossa asuessaan, mutta iltaisin joku aina silti odotti valveilla, että hän tulee kotiin.
“En viihdy yksin, minkä vuoksi kämppiksen seura on hyväksi. On silti outoa, että kukaan ei nyt soita perään, jos minua ei näy”, Laura miettii.
“Omilleen muuttaminen toi elämään suuntaa. On kiva päästä kokeilemaan, miltä vuokralla asuminen tuntuu.”

“Pääkaupunkiseudun sisällä muuttaminen on varsin pehmeä lasku verrattuna siihen, että muuttaisi heti kauemmas vaikka opiskelemaan.”

Kristiina Markkanen/Kaskas Media