Liikuntaa, uusia kokemuksia ja kavereita
Nelli on touhunnut liikunnan parissa pikku tytöstä asti. - Aloin pelaamaan tennistä heti kun maila pysyi kädessä ja ala-asteen pihalla pelattiin kavereiden kanssa kaikenlaisia pallopelejä. Yläasteen alussa halusin aloittaa parhaan ystäväni kanssa yhteisen liikuntaharrastuksen.
Nellin kaverin äiti suositteli FunAction-tunteja, sillä he eivät olleet varmoja minkä lajin he haluaisivat aloittaa. Toiminta antoi mahdollisuuden kokeilla edullisesti monia eri lajeja. - Päätimme mennä kokeilemaan kiipeilyä Liikuntamyllyyn. Tunnin jälkeen kävimme ostamassa kortit, niin hauskaa meillä kiipeillessä oli. Kävin yläasteella joka viikko kiipeily-, koripallo-, nyrkkeily- ja sulkapallotunneilla. Kokeilin myös satunnaisesti muita lajeja.
Helsingin kaupungin liikuntavirasto aloitti vuonna 2009 FunAction-harrasteliikunnan tuottamisen 13–17- vuotiaille nuorille. Tavoitteena on tarjota nuorille laadukasta vapaa-ajan tekemistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi liikunnan keinoin. Peruskoulun ja lukion nuorista noin seitsemän nuorta kymmenestä harrastavat liikuntaa ainakin kaksi kertaa viikossa vähintään tunnin ajan. Koko kaupungin peruskoululaisista 1 240 nuorta ilmoittaa harrastavansa liikuntaa erittäin vähän, eli vain kerran viikossa tai harvemmin.
Vapaaehtoisuudesta töihin
Nelli ei enää käy tunneilla aktiivisesti, mutta on ollut töissä FunAction-toiminnassa. Hän vetää tennistunteja ja on ollut mukana myös tapahtumissa vuosien varrella. Nelli päätyi töihin vapaaehtoistoiminnan kautta. Vapaaehtoistyötä helsinkiläisnuorista on tehnyt noin joka kolmas.
Nellistä oli hauskaa päästä liikunnanohjaajien mukaan kesätapahtumiin, ja samalla saada huomaamattaan myös työkokemusta. Jokainen nuori tarvitsee Nellin mielestä sen yhden aikuisen, joka luottaa ja antaa nuorelle ensimmäisen mahdollisuuden päästä mukaan työelämään. - Minä sain ensimmäisen mahdollisuuteni toiminnan kautta 16-vuotiaana, kun pääsin oikeisiin kesätöihin ja tennisohjaajaksi. Olen ollut toiminnassa mukana jo noin kuusi vuotta.
Paineetonta kannustamista
Tennisharrastuksessa Nelli koki välillä paineita ja odotuksia täydellisistä suorituksista. FunAction-tunneilla tunnelma oli Nellistä rento ja kannustava ja toiminta perustui nuorten kuuntelemiseen ja tukemiseen. Nuoret pääsivät mukaan vaikuttamaan toimintaan. Esimerkiksi päättämään mitä uusia lajeja toimintaan otettiin mukaan.
- Kaikilla tunneilla oli myös upeita asiantuntevia ohjaajia. Oma kunto ja liikuntataidot kehittyivät vauhdilla. Liikunnasta tuli minulle vielä rakkaampaa kuin ennen.
Kokeilu ja kaverit
Nelli on päässyt kokemaan asioita, joita ei olisi varmaan koskaan muuten kokenut, esimerkiksi kalliokiipeillyt ja laskeutunut Liikuntamyllyn katolta. - En varmasti tule koskaan unohtamaan hauskimpia muistojani kuten kesän suppailu ja veteen kaatuilu vaatteet päällä tai laskeutumista kaatosateessa Käärmekalliota alas kirkkaan keltaisissa Liikuntaviraston sadetakeissa. Toiminnan kautta sain uusia ystäviä, monta upeaa muistoa ja ensimmäisen kesätyöpaikkani. FunAction -toiminta on siis antanut minulle paljon enemmän kuin koskaan
Teksti
Nelli Tuomola
Pirjo Mattila, suunnittelija, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus
Media taskussa - netti ohittamaton osa nuoren elämää
Kirjojen suosio notkahtaa 15–19 –vuoden iässä, mutta samaan aikaan yleistyy uutisten ja ajankohtaisaiheiden seuraaminen netistä.
Kun lasten ja nuorten mediamaailmaa tutkittiin vuonna 1999, tutkijat selvittivät mitä medialaitteita nuorilla oli käytössään perheen yhteisessä olohuoneessa ja mitä omassa huoneessaan. Vuonna 2016 tilanne on muuttunut radikaalisti. Televisio, radio, tietokone ja musiikkisoitin saattavat kyllä edelleen löytyä kotoa, mutta nuoren omassa käytössä kaikki laitteet ovat yhdistyneet älypuhelimeksi taskuun. Muutos on ollut nopeaa, ja kiihtyy edelleen. Tämä selviää 7-29 vuotiaiden suomalaislasten ja – nuorten vapaa-ajankäyttöä selvittäneestä tutkimuksesta. Selvityksen on toteuttanut Nuorisotutkimusseura.
Tutkimuksen mukaan lähes jokaisella lapsella ja nuorella Suomessa on älypuhelin päivittäisessä käytössä. Kännykkä on ylivoimaisesti suosituin tapa käyttää internetiä. Nuorilla ei ole enää erityistä tarvetta ”mennä” nettiin, vaan se on arkipäivänen osa vapaa-aikaa ja muuta elämää. Esimerkiksi musiikin kuuntelua kännykästä ei enää pidetä erityisenä harrastuksena. Kun nuoret puhuvat mediankäytöstään, he puhuvat mieluummin puhelimestaan löytyvistä sovelluksista, palveluista, jota netti kännykässä mahdollistaa.
Helsingin Normaalilyseon ysiluokkaa käyvä 15-vuotias Tuure Keltto ei tee eroa mediankäytön ja muun elämän välillä.
- Kyllä mulla on joku laite koko ajan käytössä, kännykkä tai tietokone. Käytän kännykässä Snapchatia, katson Facebookista esimerkiksi leffatrailereita, seuraan joitakin tubettajia ja luen netistä uutisia. Pelaan paria peliä.
Lukeminen vähenee teini-iässä
Helsingin normaalilyseon ysiluokkaa käyvä Krister Kuusisto, 15 matkusti vähän aikaa sitten kahden viikon lomalle Kuubaan, missä netti ei toiminut.
- Netti mahdollistaa kaiken. Kun olin ilman nettiä, en tehnyt käytännössä puhelimella yhtään mitään. Otin vain jonkun verran kuvia ja pelasin jotain pelejä. Se oli turhauttavaa, netti on puhelimessa ihan yhtä tärkeä kuin akku, Krister painottaa. Krister on kiinnostunut tekniikasta ja lukee myös lehtiä, kuten Pelit, Tekniikan maailma ja Auto Bild, mutta suurin osa lukemisesta tapahtuu netin kautta.
- Luen tietysti koulukirjoja, mutta netistä luen monenlaisia arvosteluja esimerkiksi musasta, autoista tai peleistä. Kirjoja en kyllä paljoa lue.
Nuorisotutkimusseuran mukaan kolmannes nuorista lukee tai selailee kirjoja tai sarjakuvia päivittäin. Kirjojen suosio notkahtaa 15–19 –vuoden iässä, mutta samaan aikaan yleistyy uutisten ja ajankohtaisaiheiden seuraaminen netistä.
Kaverit tärkein syy käyttää mediaa
Sosiaalisuus on keskeinen osa median käyttöä, erityisesti tytöillä. Nuorisotutkimusseuran selvityksessä 72 prosenttia nuorista ilmoittaa yhteydenpidon ystäviin olevan erittäin tärkeää. Toisaalta puolet tutkituista nuorista sanoo olevansa kännykällä päivittäin yhteydessä myös perheenjäseniinsä.
15-vuotiaat Tuure Keltto, Krister Kuusisto ja Lucas Toljamo käyttävät kaikki kännykkää yhteydenpitoon kavereiden kanssa, lähinnä Whatsupin ja Snapchatin kautta. Kaikki käyttävät myös Instagramia, lähinnä seuratakseen kavereita, mutta jonkun verran myös julkkiksia, kuten esimerkiksi urheilijoita. Pääasiassa Instagramissa kuitenkin seurataan kavereita, jotka ovat tuttuja netin ulkopuolellakin.
Televisiota kukaan haastatelluista pojista ei katso, formuloita, Simpsoneita tai Top Gearia lukuun ottamatta. Television paikan on vienyt Youtube, jota katsotaan paitsi kännykästä, myös koneelta.
Tuure Keltto ja Lucas Toljamo seuraavat erityisesti vaatteista, kengistä ja tyylistä tubettavia.
Vanhemmat rajoittamassa median käyttöä
Nuorisotutkimusseuran selvityksen mukaan puolella nuorista tulee ainakin joskus riitaa vanhempien kanssa median käytöstä tai sen rajoittamisesta.
- Nuorempana saatoin pelata pleikkaa vaikka 12 tuntia päivässä, mutta nykyisin se on jäänyt melkein kokonaan, kertoo 15-vuotias Lucas Toljamo. -Tilalle on tullut enemmän kaverien kanssa hengailu. Elän, käyn skeittaamassa eripuolilla keskustaa ja olen ulkona. Vanhempien kanssa ei tule riitaa, kun he huomaavat että olen ulkona ja olen sosiaalinen. Ainoastaan illalla ne voi joskus sanoa, että kännykkä pois kun pitää mennä nukkumaan, ei muuten.
Lasten ja nuorten mediankäyttöä selvittäneen tutkimuksen mukaan vanhempien mieleen ei ole, jos mediaharrastus on ainoa vapaa-ajanviettotapa. Tutkimuksessa todetaan kuitenkin kautta linjan, että nuoret ovat monipuolisia ja taitavia median käyttäjiä. Kun median yhteiskunnallinen merkitys, niin osallistumis- kuin vaikuttamiskanavanakin kasvaa, kasvavat samalla myös vaatimukset medialukutaidosta. Pelkkä viihdekäyttö ei tulevaisuudessa enää riitä mediataidoksi.
Teksti ja kuva: Anna Gustafsson, toimittaja, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus
Erilainen polku oppijana
Oppimisvaikeudet näyttäytyvät monin eri tavoin. Siksi kouluihin tarvitaan sekä erilaisia tukitoimia että tietoa erilaisen oppijan tukemisesta. Mari koki vaikeuksia koulussa, mutta nyt hän on löytänyt omat vahvuutensa opiskelijana.
Mari piti koulunkäynnistä, mutta hänen keskittymisensä herpaantui usein. Rauhaton luokka ja opetuksen jäykkyys aiheuttivat haasteita erityisesti peruskoulussa.
”Oppijana minulla on lukivaikeus. Tarvitsen paljon aikaa asian sisäistämiseen. Perinteinen kuuntelu on ollut puuduttavaa, sillä opin parhaiten vuorovaikutuksen ja keskustelun avulla. Lisäksi kuvat helpottavat asian ymmärtämistä”, Mari kuvailee omaa oppimistaan.
Mari koki olonsa usein kiusaantuneeksi, kun hän tarvitsi enemmän aikaa oppimiseen. Vähiten kiinnostivat aineet, jotka aiheuttivat eniten vaikeuksia. Hänestä koulu tuntui suorituskeskeiseltä ja väkinäiseltä. Opettajilta ei aina herunut ymmärrystä erilaista oppijaa kohtaan.
”Joitain opettajia ärsytti, kun he olivat tottuneet opettamaan jollain tietyllä tavalla. Jouduin puolustamaan itseäni usein. Tätä tapahtuu vielä aikuisopiskelijana”, Mari kertoo.
Oppimisvaikeudet näkyvät monin eri tavoin
Noin kolmannes helsinkiläisistä nuorista peruskoulussa ja toisella asteella kokee vaikeuksia läksyjen teossa, kokeisiin valmistautumisessa, opiskelutavan löytämisessä sekä omatoimisten tehtävien suorittamisessa.
Erilaisten oppijoiden liiton tiedottaja Riitta Hämäläisen mukaan oppimisvaikeudet näyttäytyvät monin tavoin, kuten vaikeuksina kirjoittamisessa, lukemisessa, matematiikassa tai vieraissa kielissä.
”Esimerkiksi lukivaikeus voi näkyä hitaana lukemisena tai kirjoittamisena. Pulmia voi olla myös luetun ymmärtämisessä ja luetusta ei ikään kuin ”jää mitään päähän”. Numerot voivat kiepsahtaa väärinpäin tai esimerkiksi kertotaulua ei ehkä opi ulkoa, vaikka osaa laskea. Pulmia saattaa olla myös suuntien hahmottamisen kanssa, esimerkiksi oikea ja vasen sotkeutuvat, tai ajanhallinnassa”, Riitta kuvailee.
”Tunnistamattomat ja tukea vaille jääneet oppimisvaikeudet voivat näyttäytyä myös muunlaisina vaikeuksina: koulusta lintsailuna, alentuneena itsetuntona tai ihan fyysisinä niska-hartiaoireina. Monesti päihde- ja mielenterveysongelmien taustalta löytyy tukea vaille jääneitä oppimisvaikeuksia”, hän jatkaa.
Erilaisten oppijoiden liitto on valtakunnallinen erilaisen oppijan etujärjestö, jonka tehtävänä on huolehtia erilaisen oppijan tasa-arvon ja esteettömyyden toteutumisesta eri tahoilla, niin opinnoissa, työelämässä kuin arjessakin. Lisäksi se tiedottaa oppimisvaikeusasioista, neuvoo sekä järjestää toimintaa ja koulutusta. Toiminnan lähtökohtana on ajatus ihmisen yksilöllisestä ja kokonaisvaltaisesta huomioinnista. Olennaista on aina, että asianosaisen ääni on vahvasti mukana.
Opiskelun uusi suunta löytyi − itsekin opettajaksi
”Opiskelin lukion jälkeen media-alaa, mutta kiinnostukseni siihen lopahti. Minulle vieraat kielet ovat tuottaneet vaikeuksia ja opinnoissani jouduin käyttämään paljon englanninkieltä”, Mari kertoo.
Nykyisin Mari opiskelee taidemaalariksi. Tekeminen ja liike helpottavat oppimista.
”Koulumainen tyyli ei tukenut erilaisia oppijoita. Vaikka meillä nytkin on paljon luentoja ja ne ovat opettajavetoisia, niin paljon myös teemme itse. Katsomme teoksia ja pidämme esityksiä. Itseäni kiinnostava aihe auttaa keskittymään”, Mari kertoo.
Mari opiskelee myös vieraita kieliä kielikursseilla Erilaisen oppimisen keskuksessa. Hän käy espanjan alkeiskurssilla sekä englannin puhe- ja teoriakursseilla.
”Minulle on tärkeää turvallisessa ympäristössä harjoittelu. Kielikursseilla on pienryhmiä, mikä sopii hyvin minulle. Espanjan puhekurssilla meillä ei ole kirjaa vaan koko kurssi perustuu puhumiseen. Se on tukenut minua paljon, sillä opin toiston kautta”, Mari sanoo.
”Tämä olisi sopinut minulle jo peruskoulussa. Tietenkin haasteena on se, miten toteuttaa pienryhmäopetusta koulussa. Lähtökohtaisesti koulumaailma ei ole erilaisille oppijoille kiva paikka. Jokainen kaipaa onnistumisen tunteita. Monet voivat pudota kyydistä, jolloin päällimmäisenä tunteena on turhautuminen”, hän lisää.
Opiskelun lisäksi Mari myös itse opettaa nuorten taideryhmää Erilaisen oppimisen keskuksessa.
”Maalaamme kaksi tuntia kerran viikossa. Olen yrittänyt keksiä opiskelijoille monipuolista tekemistä, enkä ole opettajana ehdoton. Haluan, että opiskelijat tuottavat sitä, mikä syntyy itsestään”, Mari kuvailee opetustyyliään.
Harrastaminen on tärkeää oppimisen kannalta
Harrastamalla oppii, vaikka ei aina perinteistä kouluoppineisuutta. Harrastuksissa nimittäin voi kokea onnistumisia.
”Olen oppinut sienestämään marttojen kurssilla. Olin eilenkin sienessä. Lisäksi olen oppinut ruuanlaittoa sekä itse kokeilemalla että ruokaohjelmia katsomalla”, Mari kommentoi harrastuksiaan.
Harrastamisen tärkeyttä korostaa myös Riitta Hämäläinen.
”Harrastamalla voi oppia mitä vaan. Ylipäätään oppimista voi tapahtua kaikkialla, se ei ole sidottua luokkahuoneeseen tai koulun seinien sisään. Useinhan harrastetoiminnalle on ominaista se, että nuoren motivaatio tehdä ja oppia on suuri, ihan toisella lailla kuin koulutunnilla. Joku hankkii kielitaidon käytännön tilanteissa matkustaessaan ulkomailla, toinen taas sanoituksista musiikkia kuunnellessaan. Soittotaidon varmasti moni oppii harrastetoiminnan myötä tai ihan itsekseen, ei välttämättä koulun musiikkitunneilla”, hän kertoo.
Erilainen oppija tarvitsee tukea
Riitta Hämäläisen mukaan kouluihin tarvitaan sekä erilaisia tukitoimia että tietoa erilaisen oppijan tukemisesta. Oppimisvaikeuksien huomiointi on oleellisen tärkeää, sillä tunnistamista ja tukea vaille jääneet oppimisvaikeudet ovat merkittävä syrjäytymisen riskitekijä.
”Vähiten tietoa on olemassa olevista apuvälineistä, esimerkiksi siitä kuinka voi tehdä muistiinpanoja vaikkapa puhumalla. Erilainen oppija tarvitsee usein lisäaikaa, jotta hän voi näyttää osaamistaan. Lisäksi kouluihin tarvitaan mahdollisuutta suullisiin kokeisiin ja useiden pienien, tunnin seuraamista helpottavien, seikkojen huomioimista. Hidas kirjoittaja esimerkiksi hyötyy siitä, jos saa tuntimuistiinpanot etukäteen ja voi näin keskittyä tunnilla vain kuuntelemiseen”, Riitta kommentoi.
”Koulumaailma kehittyy koko ajan ja erilaiset opettamisen tavat ja strategiat varmasti yleistyvät. Enemmän tarvittaisiin ohjausta oppimaan oppimisessa eli sitä, millaiset tavat ja muististrategiat auttavat opiskelijaa oppimisessa ja miten hän voi työstää opittua. Vertaistukiryhmätkin voisivat olla osa koulujen arkea”, hän jatkaa.
Myös Mari Kopteff toivoo muutoksia koulumaailmaan, vaikka hän kertoo myös saaneensa tukea.
”On tosi jäykkiä opettajia, jotka ovat tottuneet tiettyihin malleihin. He eivät ole halukkaita soveltamaan tai muuttamaan omaa tyyliään”, Mari aloittaa.
”Tunnen useita, jotka tarvitsisivat tukea. Levottomuus on suuri ongelma oppimisen kannalta. Jotkut ovat sitä mieltä, että erityiskouluja tai -luokkia ei saisi olla, mutta minun mielestäni niitä pitää olla. Siellä on opettajia jotka ovat erikoistuneet erityisoppilaiden opettamiseen. Olen kuullut sekä hyviä ja huonoja puolia erityisluokista. Se on mielestäni ongelma, että ei ole riittävästi erityisluokkia. Suuri määrä oppilaita on ongelma, joten ryhmäkokoja pitäisi pienentää”, hän jatkaa.
Mari on vapautunut ja luottavainen tulevaisuudestaan. Hän tunnistaa, millainen hän oppijana on ja hyödyntää vahvuuksiaan opiskelussa. Vaikka koulu aikoinaan aiheuttikin levottomuutta, tarjosi se myös valmiuksia myöhempää elämää varten.
”Koulu vahvisti omia kiinnostuksen kohteita ja avarsi. Erilainen oppija on sellainen, että koulumaailma on vienyt itsetuntoa jollain tavalla. Joudut kasaamaan itsesi myöhemmin. Koen että nyt kun pakolliset asiat on tehty ja lukio on käyty, voin käydä rauhassa kursseja ja jatkaa opiskelua. Paineettomuus on hirveän tärkeä asia”, Mari päättää.
Teksti Samuli Liuskari
Kuvat Jonna Pennanen
Elämäntaitoja opitaan koulussa ja vapaa-ajalla
Koulussa opitaan hyvin vuorovaikutus- ja oppimistaitoja, mutta käytännön työelämätaitoja opitaan koulun lisäksi harrastuksissa. Nuorten mahdollisuus kehittää, kokeilla ja ilmaista itseään niin vapaa-aikana kuin koulussa vahvistaa tulevaisuudenuskoa.
Vuoden 2015 nuorisobarometrin Helsinki-osion mukaan nuoret kokivat, että he ovat oppineet koulussa hyvin vuorovaikutus- ja oppimistaitoja sekä ongelmien ratkaisutaitoja. Sen sijaan konkreettisia arjen asioita, kuten asunnon hakua tai raha-asioiden hoitamista ei mainittu koulun juuri opettaneen. Saskia Petäjä ja Hilla Suomalainen opiskelevat Stadin ammattiopiston AV-viestinnän linjalla Arabianrannan yksikössä. Minkälaista opiskelu on heille ja tarjoaako se valmiuksia työelämään?
”Koulunkäynti on kivaa ja antoisaa, mutta vastapainona se on välillä myös stressaavaa”, kuvailee Saskiaomaa opiskeluaan. Opiskelu maistuu myös vieressä istuvalle Hillalle.
”Koulusta saa tietyt perusvalmiudet, mutta meidän alalla erityisesti opitaan tekemisen kautta. Entiset opiskelijat ovat sanoneet, että he ovat työllistyneet hyvin koulun jälkeen tai jo opiskelun aikana”, Hilla kertoo.
”Koulussa oppii vähän kaikkea ja sitten jatko-opiskelussa voi painottaa jotain tiettyä taitoa oman mielenkiinnon mukaan”, Saskia jatkaa.
Nuorisobarometrin mukaan lähes joka toinen nuori oli saanut vähintäänkin jonkin verran taitoja myös oman koulutuspolun löytymiseen. Sekä Hillalle että Saskialle oma ala tuntuu löytyneen. Kumpikaan ei tosin vielä tiedä, aikovatko he ammattiopiston jälkeen hakea jatko-opiskelemaan vai siirtyä työelämään.
Työelämätaitoja opetellaan kolmantena vuonna järjestettävällä työssä oppimisen kurssilla. Koululta voi pyytää apua harjoittelupaikan etsimisessä.
”Meillä on tosi hyvät mahdollisuudet päästä ulkomaille työharjoitteluun. Melkein kaikki halukkaat ovat päässeet”, tytöt kertovat.
”Koululta saa apua kysymällä. Opettajat ovat rohkaisseet itse kysymään paikkoja. Heiltä saa myös apua työhakemuksen kanssa, jos haluaa esimerkiksi kysyä, mitä CV:hen tulisi laittaa”, Hilla kuvailee.
Koululta on mahdollista saada myös tukea muissa asioissa, kuten opintotukihakemuksen lähettämisessä tai ensimmäisen vuokra-asunnon hankinnassa. Opinto-ohjaajan puoleen voi tarvittaessa kääntyä. Onko mitään asiaa, missä olisitte tarvinneet enemmän tukea?
”Olisi kiva, jos harjoittelukokemuksia jaettaisiin yhdessä. Lisäksi portfolion tekemisessä olisin kaivannut enemmän apua”, Hilla kertoo.
”Joo, silloin kyllä stressasi paljon. Kommunikaatio ei aina toiminut”, Saskia lisää.
Harrastukset, itseilmaisu ja vaikuttamismahdollisuudet antavat hyvät lähtökohdat tulevaisuudelle
Hilla ja Saskia nauttivat ennen kaikkea tekemisestä, sillä pelkkä koulun penkillä istuminen pitkästyttää pidemmän päälle. Projektit innostavat ja saavat heidät kokeilemaan uusia asioita.
”Koneella voi oppia ja tehdä pari harjoitusta. Oikea duuni kuitenkin innostaa enemmän, sillä siinä on selkeä päämäärä tiedossa”, Hilla sanoo.
Koulun ulkopuolella on myös mahdollista oppia. Sieltä saadaan ennen kaikkea sellaisia taitoja, joita ei koulussa aina pysty oppimaan.
”Olen harrastanut neljä vuotta kitaransoittoa ja oppinut sitä kautta lavaesiintymistä. Lisäksi olen harrastanut teatteria, mikä on opettanut esiintymiskykyjä. Olen oppinut olemaan tilanteissa, joissa puhutaan, enkä enää jännitä niin paljoa”, Saskia kertoo.
Sekä koulussa että harrastuksissa on mahdollista kokea onnistumisen tunteita. Se vahvistaa itseluottamusta. Saskian ja Hillan kokemusten mukaan nuoret eivät kuitenkaan aina tule hyväksytyiksi sellaisina kuin he ovat.
”Nuorista on paljon mielikuvia. On myös kunnollisia nuoria, vaikka muutamat riehuvat nuoret herättävätkin herkemmin huomiota. Myös ulkonäkö vaikuttaa kohteluun. Se aiheuttaa ennakkoluuloja ja stereotypioita. Koulussa ei ole koskaan ollut ongelmia”, tytöt kuvailevat.
Nuorten mahdollisuus kehittää, kokeilla ja ilmaista itseään niin vapaa-aikana kuin koulussa on tärkeää. Sitä kautta syntyy tunne, että pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä. Saskia ja Hilla kokevat, että heillä on vaikuttamismahdollisuuksia elämässään.
”Tietenkin joskus on pakko tehdä tiettyjä asioita, mutta yleisesti ottaen voin tehdä valintoja omassa elämässäni. Tulevaisuus hieman jännittää, mutta olen positiivinen sen suhteen”, Saskia kertoo. Hilla on samaa mieltä: ”Omassa elämässäni voin tehdä hyvin valintoja. Olen onnekkaassa asemassa, sillä vanhempani tukevat minua elämässäni.”
Teksti Samuli Liuskari
Kuva Jonna Pennanen
"Jos löytää itsensä, muu järjestyy itsestään"
OMA JUTTU: Huda hurahti jo pikkutyttönä piirtämiseen. Sen parista löytyi nykyinen kaveriporukka ja tulevaisuudessa toivottavasti myös työ.
Kaikki alkoi äidin piirustuspaperin kulmaan piirtämistä tipusista jo kauan ennen kouluikää. Pian Huda, 21, tarttui itsekin värikyniin.
“Lapsena minulla ei ollut koskaan tylsää, kun aina saatoin ruveta piirtämään. Leikkasin pikkusisaruksilleni piirtämistäni Spiderman-hahmoista paperinukkeja ja tein niille koteja kenkälaatikkoihin”, sanoo nyt 21-vuotias Viikissä asuva Huda. Hän jäljensi innokkaasti myös tuttujen lastenkirjojen kuvituksia ja otti mallia Pikku Kakkosen piirretyistä.
Kuudennella luokalla Huda muutti perheineen Pihlajamäkeen. Uudessa koulussa ei ollut aluksi kavereita. Eräänä yksinäisenä iltapäivänä hän löysi tiensä Viikin kirjastoon ja ihastui lasten ja nuorten osaston sarjakuvatarjontaan. Sarjisten parissa kului siitä lähtien iltapäivisin usein monta tuntia. Erityisesti Huda tykästyi japanilaisiin manga-sarjakuviin.
“Manga-harrastukseni kautta tapasin uudessa koulussa nykyiset ystäväni. Piirsimme yhdessä manga-hahmoja ja samalla tuli keskusteltua myös kaikesta piirtämisen ulkopuolelta.”
“Halusin nähdä maan, josta olen kotoisin”
“Taide on ollut minulle jo pitkään juttu, johon tukeudun, kun on huono päivä. Yritin nuorempana piirtää paljon tunteitani ja pukea niitä osaksi jotakin tarinaa.”
Tällä hetkellä Huda tutustuu graafiseen suunnitteluun Mediakylpylä-työpajassa, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria löytämään oma alansa. Hän pääsi ylioppilaaksi kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ehtinyt työskennellä vuoden päiväkodissa ja tehdä puolen vuoden matkan vanhempiensa kotimaahan Somaliaan.
“Olen tosi iloinen, että lähdin Somaliaan. Minulla oli ollut jo pitkään suunnitelmissa matkustaa katsomaan sukulaisiani, joista olen kuullut paljon, mutta joita en ole koskaan nähnyt. Halusin tavata isoäitini ja nähdä maan, josta olen kotoisin.”
Matka antoi uutta näkökulmaa omaan itseen ja elämään Suomessa. “Somaliassa nuorten on vaikeaa päästä kouluun ja rahasta ja ruoasta on kaiken aikaa pulaa. Tajusin, miten paljon minulla on täällä verrattuna sukulaisiini Somaliassa. Rupesin matkan jälkeen kiinnittämään esimerkiksi huomiota siihen, miten paljon käytän sähköä ja vettä. En enää myöskään heitä ruokaa pois.”
Lukio oli hyvä valinta
Somalian-matka auttoi Hudaa ymmärtämään paremmin omia vanhempia.
“Somalialaista kulttuuria on vaikeaa tajuta, jos ei ole koskaan käynyt siellä. Ymmärsin siellä, miksi vanhempani ovat joissakin asioissa toimineet niin kuin ovat. Esimerkiksi miksi koulutus ei ole aina ollut heille etusijalla.”
Huda halusi peruskoulun jälkeen lukioon, koska hän halusi lisää aikaa miettiä, mitä hän elämältään haluaisi. Häntä myös kiinnostivat erityisesti kielet ja psykologia.
“Opo sanoi yläasteella, että minun ei kannattaisi mennä lukioon, koska olen huono matikassa. Kommentti ei mitenkään liittynyt taustaani. Hänellä oli jokin ajatus siitä, että oppilaita menee muka liikaa lukioon.”
Huda tykkäsi lukiosta. Kirjoitusten lähestyessä häntä välillä stressasi, että kotona ei aina tajuttu, miten paljon niihin olisi pitänyt panostaa ja valmistautua. “Toisaalta kyllä välillä itsekin laiskottelin, kun olisi pitänyt lukea.”
“Olen iloinen, että kävin lukion. Englantini on nyt huomattavasti parempi ja opin paljon äidinkielestä. Kun haluaa suuntautua taide- ja media-alalle on tärkeää, että osaa kirjoittaa persoonallisia ja vitsikkäitä tekstejä.”
Sivutyönä lastenkirjan kuvitus
Huda haluaisi työskennellä tulevaisuudessa taiteen parissa ainakin osa-aikaisesti. Ensi keväänä hän aikoo kokeilla myös kondiittorikoulua Tampereella. Tällä hetkellä hän kuvittaa lastenkirjaa ja julkaisee kuvituksiaan omalla nettisivullaan. Yhteistyö kirjailijan kanssa syttyi piirustuksesta, jonka Hudan hoitolapsi päiväkodista oli kiikuttanut kotiin äidilleen. Äiti oli kiinnostunut, kuka piirustuksen takana on ja näin he aloittivat yhteistyön.
Kirjaprojekti on ollut Hudalle myös sikäli tärkeä, että se on saanut vanhemmat ymmärtämään, että piirtäminen voisi olla hänelle tulevaisuudessa muutakin kuin vain harrastus.
“Vanhempani miettivät paljon, onko taiteen tekeminen sellaista, mitä naiset voivat tehdä vai pitäisikö minun harjoitella enemmän kotiin liittyviä taitoja, joita tarvitsen tulevaisuudessa.”
Vähitellen vanhemmat ovat alkaneet ymmärtää, että Huda ei halua perustaa parikymppisenä perhettä vaan nähdä maailmaa ja luoda omaa uraa. Tulevaisuudessa hän haluaisi ehkä muuttaa pois Suomesta. Englanninkieliset maat kiehtovat häntä erityisesti.
“En ole ikinä kokenut kuuluvani minnekään. En näe sitä enää vain huonona juttuna. Minulla on serkkuja ja ystäviä ympäri maailmaa. Haluan kokea ja nähdä maailmaa ja saada enemmän materiaalia taiteeseeni. Tuntuu, että olen löytänyt itseni ja ajattelen, että muut asiat järjestyvät sen jälkeen itsestään.”
Maria Ruuska/Kaskas Media
Koulun jälkeen aina pelaamaan
OMA JUTTU: Frans harrastaa pelaamisen lisäksi tietokonepelien tekemistä. Gamedev-klubi kokoaa nuoria ja vapaaehtoisia pelinkehittäjiä yhteen maanantai-iltaisin toimintakeskus Happeen.
Mitenköhän tuokin yksityiskohta on teknisesti toteutettu? Kysymys herää usein Fransin, 16, mielessä, kun hän sukeltaa ensimmäistä kertaa jonkun uuden pelin syövereihin.
“Kaikkia pieniä yksityiskohtia arvostaa nykyään tosi paljon enemmän, koska ne ovat saattaneet vaatia tekijöiltään satoja työtunteja.”
Frans tietää mistä puhuu, sillä hän on kehitellyt omaa peliä parin vuoden ajan maanantai-iltaisin toimintakeskus Hapen Pelitalon Gamedev-klubilla Sörnäisissä. Kolmen pojan kopla työstää omaa versiotaan Pokemon-pelistä, jonka lähdekoodi on avoin. Parhaillaan heillä on meneillään pelattavien karttojen rakennus. Fransin erityisalaa on pelin grafiikoiden piirtäminen. Yksi pojista on keskittynyt erityisesti koodaamiseen ja kolmas kehittelee pelin musiikkia.
Ammattilaispelinkehittäjät auttavat nuoria
Lukion ensimmäistä Munkkiniemen yhteiskoulussa käyvä Frans etsiytyi Happeen yläkoulun matematiikan opettajan vinkistä kasiluokalla. Toiminta imaisi heti mukaansa. Gamedev-klubi kokoontuu maanantai-iltaisin kuudesta puoli yhdeksään toimintakeskus Hapen Pelitalolla.
Toimintaa ohjaavat nuoriso-ohjaajien lisäksi noin kymmenen vapaaehtoista pelialan ammattilaista. Klubilla käy säännöllisesti noin neljäkymmentä 13–25-vuotiasta nuorta. Pelejä kehitetään pienryhmissä kuuden viikon jaksoissa, jotka päättyvät aina demo-päivään, jossa työn tuloksia esitellään muille.
Fransin ja hänen kaveriensa projekti on isompi. Hän epäilee, että valmista tulee vasta parin vuoden päästä. He esittelevät demokerroilla työnsä edistymistä.
Frans viettää usein aikaa Pelitalolla myös perjantai- ja lauantai-iltaisin. Perjantaisin pelaillaan yleensä vapaamuotoisesti ja lauantaina pidetään turnauksia.
“Osallistumisesta saa pisteitä ja voittamisesta vähän lisää. Jouluna sitten katsotaan, kenellä on eniten pisteitä ja se voittaa jotain pientä”, Frans kertoo.
Joka kodista löytyy pelikonsoli
Frans tykkää pelata myös kotona. Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksen mukaan helsinkiläisnuorista 59 prosenttia pelasi tietokonepelejä vähintään kerran viikossa. Näyttää siltä, että lähes jokaisen nuoren kodista löytyy jonkinlainen pelikonsoli.
“Joka päivä tulee pelattua vähintään tunti koulun jälkeen. Jos ei ole oikein muuta tekemistä, tulee helposti pelattua koko päivä”, hän sanoo.
“Tykkään pelata monenlaisia pelejä. On vaikea nimetä siis yhtä suosikkia. Tällä hetkellä pelaan ehkä eniten League of Legendsia. Se on netistä ilmaiseksi ladattava ja koneella pelattava peli.”
Nuoret Helsingissä -tutkimuksen mukaan etenkin tyttöjen pelaaminen on lisääntynyt 2000-luvulla. Tytöt tykkäävät pelata esimerkiksi osoittamalla ohjattavia wii-pelejä ja karaokeperiaatteella toimivia Singstar-pelejä.
Pojat pelaavat mielellään seikkailu-, taistelu-, ralli- ja formulapelejä. Noin neljännes helsinkiläisnuorista viettää ruudun äärellä, eli tietokoneella, television tai tabletin ääressä arkipäivinä yli neljä tuntia.
Koodaustaidosta tuskin haittaa tulevaisuudessa
Gamedev-klubi on tällä hetkellä Fransin ainoa ohjattu harrastus. Hän tiedostaa, että siellä hankitut taidot voivat olla kovaa valuuttaa myös työelämässä, mutta ei kuitenkaan haaveile urasta pelinkehittäjänä.
“Pelaaminen ja pelien rakennus on minulle ensisijaisesti viihdettä. Haluaisin tulevaisuudessa biologian tutkijaksi. Olin yläkoulussa TET-harjoittelussa kaverini isän työpaikalla Helsingin yliopistossa ja työ näytti todella kiinnostavalta.”
“Koodaamisesta on kai kuitenkin hyötyä työssä kuin työssä tulevaisuudessa. Kaverini isän mukaan tutkimustyötä tehdään todella paljon eri ohjelmilla.”
Koodaustaidon tärkeydestä kohkataan nyt paljon mediassa. Aikuisten kohkaus ei ole kuitenkaan muuntunut toiminnaksi Fransin kaverien keskuudessa.
“En tiedä, että kukaan koulustani harrastaisi koodausta tai laillani pelien kehittämistä.”
Maria Ruuska/Kaskas Media
YouTube kahmii nuoria telkkarilta
MEDIA: Vlogeja, parkour-videoita ja Ilta-Sanomien uutisia kännykästä. Lukiolaiset lukevat vähän lehtiä, katsovat paljon videoita YouTubesta.
Nuoret viettävät yhä enemmän aikaa erilaisten ruutujen ääressä, käy ilmi sekä vuonna 2013 tehdystä kouluterveyskyselystä että kuuden Kallion lukion oppilaan haastattelusta. Kouluterveyskyselyn mukaan lukiolaistytöistä 19 prosenttia ja -pojista 24 prosenttia viettivät yli neljä tuntia päivässä “ruudun ääressä”, eli katsoivat telkkaria, käyttivät tietokonetta tai kännykkää tai pelasivat konsolipelejä. Tietokeskuksen tutkija Vesa Keskinen uskoo, että luku on todellisuudessa vielä suurempi, koska älypuhelimien käyttö on yleistynyt niin paljon viime vuosina.
Aalto-yliopistossa työskentelevän yleisötutkija Riitta Perälän mukaan nuorten haastatteluista näkyy hyvin visuaalisuuden ja vertaisuuden nousu nuorten mediankäytössä. Nuoret perehtyvät mielellään heitä kiinnostaviin aiheisiin, kuten kauneuteen, muotiin, urheiluun ja julkisuuden henkilöihin, muiden nuorten tekemien videoiden välityksellä. “Sekä blogeissa että vlogeissa nuorille on tärkeää tekijän persoona. Sisältö koetaan läheiseksi tuottajan iän ja yhteisen kiinnostuksen kohteen kautta”, Perälä sanoo.
Kommentteihin vastaaminen on tärkeää
“Käytän videopalvelu YouTubea päivittäin noin kolme tuntia ja sitten paljon Snapchattia, mutta siihen käytettyä aikaa on vaikea mitata, kun sitä vilkuilee aina kerrallaan jonkun minuutin pitkin päivää. Snapchat on viestipalvelu, jossa viestit katoavat pian lähetyksen jälkeen. Snapchat on kätevä, koska niihin viesteihin ei aina tarvitse vastata, vaan ne on vaan sellaista virtaa. Whatsappissa on paine aina vastata jotain. Whatsapp on kännykkään ladattava pikaviestisovellus, joka muistuttaa paljon tekstiviestien lähetystä.
Kukaan kavereistani ei käytä enää oikein Facebookia. Olisin jo poistunut sieltä, mutta en viitsinyt, koska meidän koululla on siellä ryhmä ja sinne tulee kaikkia tärkeitä viestejä. Instagram ja Snapchat ovat korvanneet Facebookin. Kukaan ei jaksa lukea enää pitkiä ja turhia tilapäivityksiä. Instagram on palvelu, jossa jaetaan kuvia.
Katson YouTubesta paljon pelivideoita. Niissä joku pelaa jotain peliä ja samalla ruudulla näkyy pelaajan naama ja kuuluu hänen kommenttinsa. Etenkin kauhupeleissä on hauska katsoa pelaajan reagointia.
En katso enää oikeastaan ollenkaan telkkaria – tai mitä nyt arki-iltaisin puoli yhdeksältä aina Simpsonit Subilta. Sitä ennen äiti ja pikkuveljeni katsovat aina Salatut elämät, joten Simpsonit alkaa hyvin aina siihen heti perään. Aamulla selaan yleensä paperi-Hesarin. Aloitan sarjakuvista ja sitten palaan alkuun. Minua kiinnostaa yleensä Suomeen liittyvät uutistapahtumat, kuten nyt vaikka lapsilisäleikkaukset.
Olen itsekin alkanut hiljattain pitämään omaa vlogia YouTubessa. Vlogit ovat videomuotoisia blogeja, eli niissä joku yleensä ihan tavallinen ihminen kertoo elämästään tai kiinnostuksen kohtestaan, kuten muodista, kauneudesta tai vaikka harrastuksestaan. Olen ajatellut postata omaan vlogiini lähinnä humoristisia juttuja. Kommentointi ja niihin vastaaminen on YouTubessa tärkeä juttu. Onhan se nyt paljon mukavampaa, kun huomaa, että siellä ruudun toisella puolella on joku.”
Alicia, 15, lukion ensimmäisellä
Parkour-videoista motivaatiota treenaamiseen
“Seuraan Twitteristä amerikkalaisen jalkapallon ja baseballin tuloksia seurojen omilta sivuilta. Suosikkejani ovat jenkkifutiksessa New Orleans Saints ja New York Yankees baseballissa. Minulla on myös NFL-kännykkäsovellus, jolla voin seurata jenkkifutisjuttuja. Silloin tällöin seuraan myös jääkiekon SM-liigatuloksia.
Meille tulee kotiin Helsingin Sanomat, ja selaan sen läpi aika usein välipala-aikaan koulun jälkeen. Urheilusivut luen vähän tarkemmin.
En katso pahemmin uutisia tai muutenkaan telkkaria, ellei sieltä tule joku tosi hyvä sarja. Aku ja 7 ihmettä on tällä hetkellä hyvä sarja. Katson sarjoja enemmän Netflixistä. Tykkään tosi paljon esimerkiksi Modern Familystä.
Käytän YouTubea päivittäin. Katson sieltä erityisesti parkour-videoita ja mitä kiinnostavaa nyt tuleekaan vastaan, kuten esimerkiksi matkailuvideoita. Kuuntelen YouTubessa myös paljon musiikkia. Harrastan ja valmennan parkouria, joten olen saanut esimerkiksi Storrorblogin videoista motivaatiota treenaamiseeni.
Kesällä olimme perheeni kanssa matkalla New Yorkissa ja tein sieltä itsekin videon. Kuvasin maisemia ja sitten vähän mitä teimme siellä. Videon voi katsoa
Elias, 16, lukion ensimmäisellä
Englannin aksentit haltuun vlogeja katsomalla
“Katson YouTubesta paljon muoti- ja kauneusjuttuihin liittyviä vlogeja. Blogeissa ihmiset tavoittelevat enemmän täydellisyyttä, vlogeissa taas näkee paremmin, millainen henkilö oikeasti on. Suosikkejani ovat brittiläinen Beautycrush ja Zoellaa. Blogeissa tekstit voivat myös olla pitkäveteisiä, vlogeissa taas ilmaisu on lyhyttä ja ytimekästä. Olen oppinut vlogien avulla ymmärtämään paremmin erilaisia englannin aksentteja. Minua ei haittaa, vaikka en tajua ihan kaikkea.
En katso enää hirveästi telkkaria. Se on vaan jotenkin jäänyt. Käsi hakeutuu kännykälle heti, jos on vähänkin tylsää. Kännykällä käytän Whatsappia, Snapchattia ja Instagramia sekä kuuntelen Spotifystä musiikkia. Seuraan Instagramissa kavereitani ja julkkiksia, kuten esimerkiksi Justin Timberlakea. Jotta akku riittäisi koko päiväksi, pistämme usein puhelimet latautumaan tuntien ajaksi.
Kuuntelen koulumatkalla YleX Aamua, koska juontajat Ile ja Matti ovat niin hauskoja. Olen omaksunut YleX:n kuuntelutavan isältäni. En lue pahemmin lehtiä, mitä nyt joskus Iltalehden sivuja tulee käytyä katsomassa.”
Carita, 16, lukion ensimmäisellä
Neflix on petollinen keksintö
“Olen kaikki tai ei mitään -televisiosarjojen katsoja. Kun löydän jonkun hyvän sarjan ja tykästyn siihen, en omista elämää vähään aikaan. Sarjojen ja elokuvien katselupalvelu Netflix on petollinen keksintö. Viime aikoina olen katsonut muun muassa paljon yhdysvaltalaista scifisarjaa nimeltä The 4400 ja Breaking Badia.
Luen myös paljon. Lukiessa toimin myös vähän samoin: luen tosi paljon, kun innostun jostain ja joskus en taas yhtään. Tykkään lukea niin realismia kuin fantasiaakin, sekä romaaneja että viime aikoina myös vähän novelleja.
En tykkää hengailla Facebookissa. Tsekkaan vaan usein, olenko saanut uusia viestejä tai ilmoituksia. En jää lukemaan uutisvirtaa.
Olen vähän passiivinen sosiaalisen median käyttäjä. Olen vain yleensä katsojan roolissa, kun ihmiset lähettelevät toisilleen aivottomia kaksoisleukakuvia esimerkiksi Snapchatissa. Kuvien ei tarvitse olla siellä mitään poseerauskuvia, vaan pääasia on, että saa jonkun nauramaan. Kuvat häviävät kuitenkin muutamassa sekunnissa.
YouTubesta seuraan joitakin tubettajia, kuten Tyler Oakleyta ja Troye Sivania. He tekevät molemmat tosi hauskoja videoita ja ovat ainutlaatuisia persoonia.
En lue enää paljoakaan blogeja. Ennen kirjoitin itsekin yhtä, mutta nyt en ole kirjoittanut enää puoleen vuoteen. Vloggaajat ovat alkaneet viedä bloggaajien paikkaa. Ihmiset ovat laiskoja, joten videoita on helpompi katsoa kuin lukea blogeja. Usein videoista saa myös tekstiä enemmän irti, kun näkee niin paljon enemmän.”
Veera, 18, abi
Taide toimii Instagramissa
“Tykkään paljon piirtää vapaa-ajallani. Vaikka maalaustaidetta on edelleen kaikista kivointa katsella näyttelyissä, on netti tuonut sitä lähemmäksi ihmisiä myös näyttelyiden ulkopuolella. Instagramissa on esimerkiksi paljon taiteilijoita, joita on kiva seurailla.
Saan netistä omiin töihin inspiraatiota, mutta verkkoon ei saa jumahtaa. Jos on vaan koko ajan inspiroitumassa ja hakemassa motivaatiota, ei jää ollenkaan aikaa itse piirtämiselle. En käytä sosiaalista mediaa aivan niin paljon kuin monet kaverini. Mielestäni on kaikkein kivointa tavata ja jutella kasvotusten. On sääli, että nykyään monet sellaiset hetket menee siihen, että kaikki vain ovat puhelimillaan toisissa maailmoissa.
Käytän itse paljon Tumblria. Se on alusta, johon käyttäjä voi kirjoittaa omalle blogisivulleen, mutta myös kerätä paljon esimerkiksi kuvia, videoita ja linkkejä muualta verkosta. Minulla on oma Tumblr-blogi. Postaan sinne muotiin ja taiteeseen liittyviä asioita. Toivon, että postaukseni voisivat tuoda hymyn jonkun huulille. En tavoittele tekemisilläni mitään suurta yhteiskunnallista muutosta.
Seuraan ajankohtaisia tapahtumia Hesarista. Katson uutisia telkkarista, jos joku muu katsoo, mutta itse laitan telkkarin harvoin päälle. Sama tilanne on radion kanssa. Kuuntelen sitä kyllä tarkkaavaisesti, jos joku on sen laittanut päälle.
Kuuntelen BBC:n ajankohtaisohjelmia podcasteina. Haluan kuulla englantia mahdollisimman monipuolisesti. Tykkään myös kuunnella erilaisia aksentteja.
Meille tulee kotiin Suomen Kuvalehti ja luen sitä aika usein. Yleensä lehdessä on yksi tai kaksi juttua, jotka kiinnostavat minua. Joskus ostan myös britti-Voguen. En tosin joka kuukausi, koska se on niin kallis ja isokokoinen. Ostan yleensä palkinnoksi itselleni jostakin, vaikka kun koeviikko on ohitse.”
Anna, 16, lukion ensimmäisellä
Ajankohtaiset uutistapahtumat koukuttavat
“Mediaan törmää nykyään joka paikassa. Usein ei tule edes huomanneeksi, että on taas päätynyt käyttämään jotain mediapalvelua, vaikka selannut puhelimella puoli tuntia Ilta-Sanomia. Luen puhelimellani Hesaria sen verran, mitä sitä saa luettua ilmaiseksi. Facebookissa osallistun aika usein uutisista käytäviin keskusteluihin. PIdän tärkeänä muutenkin, että jutun perään voi jättää kommentin, jos se herättää ajatuksia.
Luen tosi innokkaasti joka kuukausi kotiini tulevan Tieteen Kuvalehden. Jutut ovat siinä tosi hyvin kirjoitettuja. Vaikka puhutaan jostain avaruustieteestä, asiat on kirjoitettu tosi hyvin auki. Lukion aikana olen vähitellen alkanut seurailla enemmän aikuisille suunnattuja juttuja. Kotona meillä isä lukee Iltalehteä ja minä taas Ilta-Sanomia. Koukutun usein seuraamaan jotain ajankohtaista tapahtumaa, kuten vaikka Tukholman merietsintöjä hiljattain. Toive jostain uudesta hipusta tietoa pakottaa päivittämään kännykkäsovellusta vähän väliä.
Kotona katsomme perheen kanssa iltaisin ja viikonloppuisin paljon samoja TV-ohjelmia. Tykkään tosi paljon Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmasta. Siihen on valikoitu sekä hyviä tyyppejä että mielenkiintoisia uutisia. Jonkun verran katsomme yhdessä myös kokkiohjelmia.”
Juuso, 18, abi
Maria Ruuska/Kaskas Media
”Musiikki on minulle elämää ja tunteita”
OMA JUTTU: Kun elämä ei ole antanut parastaan, Seni on saanut musiikista voimaa. Hän haaveilee urasta musiikin parissa, mutta edistää sitä nyt koulun ohella. Logistiikka-alan tutkinto on vakuutus tulevaisuutta varten.
Jo pienenä tyttönä Seni, nyt 16, kiersi muusikkoisänsä mukana tämän musiikkikeikoilla. Pienen Senin mieleen on jäänyt elävästi esimerkiksi Suomi–Gambia-yhdistyksen vuosittain järjestämät Gambian itsenäisyyspäivän juhlat, joista ei puuttunut musiikkia, tanssia tai ruokaa.
”Isäni on gambialainen ja hän on pitänyt musiikin avulla yllä yhteisöllisyyttä maamiehiensä kanssa. Isä soittaa afrikkalaisia rumpuja, joten musiikki on ollut elämässäni pienestä saakka. Itse en soita mitään, mutta laulaminen on minulle todella suuri osa elämää”, Seni kertoo.
Senin musiikkimaku on laaja, mutta itse hän tykkää laulaa suomenkielistä musiikkia. Hän tunnustaa olevansa suuri Jenni Vartiaisen fani.
”Tunnen, että olen juurtunut vahvasti Suomeen, vaikka isäni ei ole suomalainen. Kysyjille vastaan aina olevani suomalainen. Olen silti pienestä saakka ollut kiinnostunut juuristani ja jonain päivänä lähden varmasti itse Gambiaan tutkimaan niitä.”
Seniä harmittaa, että aikaa olla isän kanssa ei ole paljon, sillä isä viettää paljon aikaa kotimaassaan.
Voimaa musiikista
Pari vuotta sitten Seni oli mukana Koillisluotsin toiminnassa, sillä hän kaipasi tukea arkeensa. Luotsi on Helsingin kaupungin kohdennetun nuorisotyön palvelu, joka on suunniteltu 12–15-vuotiaille nuorille. Heille tehdään Luotsissa yksilöllinen tukiohjelma. Seni esimerkiksi sai Länsiluotsista oman ohjaajan Merjan, jonka kanssa jutella säännöllisesti.
”Luotsista oli minulle paljon käytännön apua. Yksi parhaista ystävistäni jäi minulle Luotsi-ajalta, mistä olen erityisen kiitollinen”.
Senin musiikkiharrastus sai myös Luotsin kautta uutta tuulta alleen.
”Olen nyt reilun vuoden verran ollut mukana Tyttöjentalon lauluryhmässä, josta Merja minulle aikoinaan vinkkasi. Ryhmäämme vetää Heli Kajo, ja pidän ryhmästämme valtavasti. Pääsin myös Luotsin kautta katsomaan Idolsia ja The Voice Kids -ohjelmaa”, Seni iloitsee.
Helsinkiläisnuoria kiinnostaa musiikki ja sen tekeminen laajemminkin. Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksen mukaan yksi nuorten suosituimmista luovista harrastuksista on populaarimusiikki, sen soittaminen ja laulaminen.
Hiljattain Seni on tutustunut kitaristiin, jonka kanssa he käyvät nyt yhteiskeikoilla. Aiemmin Seni ei ole ollut mukana bänditoiminnassa, mutta nyt sellainen kiinnostaisi.
”Nautin keikkailusta suunnattomasti, mutta jo pelkästä musiikin treenaamisesta saa voimaa. Vaikka ketuttaisi kuinka paljon, on musiikkiin hyvä purkaa tunteita”, Seni sanoo.
Itsensä kehittäminen kiinnostaa
Seni kertoo aina olleensa esiintyjätyyppiä. Hän on esimerkiksi päässyt nuorisoasiainkeskuksen tapahtumatuotanto-kurssilla juontamaan kurssilaisten järjestämän tilaisuuden.
”Olin siitä ihan fiiliksissä. Minua kiinnostaisi enemmänkin käydä tapahtumien järjestämiseen liittyviä kursseja. Tällä hetkellä minulle tärkeintä on kuitenkin suorittaa logistiikka-alan opintoni Stadin ammattiopistossa valmiiksi. Koskaan ei kuitenkaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan”, hän pohtii.
Musiikkiharrastus on ja pysyy Senin elämässä. Hänen mukaansa kaikkien on mahdollista harrastaa musiikkia, sillä esimerkiksi seurakunnat ja nuorisotalot tarjoavat siihen mahdollisuuden maksuttomasti. Näistäkin mahdollisuuksista Seni kuuli Luotsi-toiminnan kautta.
Enni Sahlman/Kaskas Media
