Kaikki alkoi äidin piirustuspaperin kulmaan piirtämistä tipusista jo kauan ennen kouluikää. Pian Huda, 21, tarttui itsekin värikyniin.

“Lapsena minulla ei ollut koskaan tylsää, kun aina saatoin ruveta piirtämään. Leikkasin pikkusisaruksilleni piirtämistäni Spiderman-hahmoista paperinukkeja ja tein niille koteja kenkälaatikkoihin”, sanoo nyt 21-vuotias Viikissä asuva Huda. Hän jäljensi innokkaasti myös tuttujen lastenkirjojen kuvituksia ja otti mallia Pikku Kakkosen piirretyistä.

Kuudennella luokalla Huda muutti perheineen Pihlajamäkeen. Uudessa koulussa ei ollut aluksi kavereita. Eräänä yksinäisenä iltapäivänä hän löysi tiensä Viikin kirjastoon ja ihastui lasten ja nuorten osaston sarjakuvatarjontaan. Sarjisten parissa kului siitä lähtien iltapäivisin usein monta tuntia. Erityisesti Huda tykästyi japanilaisiin manga-sarjakuviin.

“Manga-harrastukseni kautta tapasin uudessa koulussa nykyiset ystäväni. Piirsimme yhdessä manga-hahmoja ja samalla tuli keskusteltua myös kaikesta piirtämisen ulkopuolelta.”

“Halusin nähdä maan, josta olen kotoisin”

“Taide on ollut minulle jo pitkään juttu, johon tukeudun, kun on huono päivä. Yritin nuorempana piirtää paljon tunteitani ja pukea niitä osaksi jotakin tarinaa.”

Tällä hetkellä Huda tutustuu graafiseen suunnitteluun Mediakylpylä-työpajassa, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria löytämään oma alansa. Hän pääsi ylioppilaaksi kaksi vuotta sitten. Sen jälkeen hän on ehtinyt työskennellä vuoden päiväkodissa ja tehdä puolen vuoden matkan vanhempiensa kotimaahan Somaliaan.

“Olen tosi iloinen, että lähdin Somaliaan. Minulla oli ollut jo pitkään suunnitelmissa matkustaa katsomaan sukulaisiani, joista olen kuullut paljon, mutta joita en ole koskaan nähnyt. Halusin tavata isoäitini ja nähdä maan, josta olen kotoisin.”

Matka antoi uutta näkökulmaa omaan itseen ja elämään Suomessa. “Somaliassa nuorten on vaikeaa päästä kouluun ja rahasta ja ruoasta on kaiken aikaa pulaa. Tajusin, miten paljon minulla on täällä verrattuna sukulaisiini Somaliassa. Rupesin matkan jälkeen kiinnittämään esimerkiksi huomiota siihen, miten paljon käytän sähköä ja vettä. En enää myöskään heitä ruokaa pois.”

Lukio oli hyvä valinta

Somalian-matka auttoi Hudaa ymmärtämään paremmin omia vanhempia.

“Somalialaista kulttuuria on vaikeaa tajuta, jos ei ole koskaan käynyt siellä. Ymmärsin siellä, miksi vanhempani ovat joissakin asioissa toimineet niin kuin ovat. Esimerkiksi miksi koulutus ei ole aina ollut heille etusijalla.”

Huda halusi peruskoulun jälkeen lukioon, koska hän halusi lisää aikaa miettiä, mitä hän elämältään haluaisi. Häntä myös kiinnostivat erityisesti kielet ja psykologia.

“Opo sanoi yläasteella, että minun ei kannattaisi mennä lukioon, koska olen huono matikassa. Kommentti ei mitenkään liittynyt taustaani. Hänellä oli jokin ajatus siitä, että oppilaita menee muka liikaa lukioon.”

Huda tykkäsi lukiosta. Kirjoitusten lähestyessä häntä välillä stressasi, että kotona ei aina tajuttu, miten paljon niihin olisi pitänyt panostaa ja valmistautua. “Toisaalta kyllä välillä itsekin laiskottelin, kun olisi pitänyt lukea.”

“Olen iloinen, että kävin lukion. Englantini on nyt huomattavasti parempi ja opin paljon äidinkielestä. Kun haluaa suuntautua taide- ja media-alalle on tärkeää, että osaa kirjoittaa persoonallisia ja vitsikkäitä tekstejä.”

Sivutyönä lastenkirjan kuvitus

Huda haluaisi työskennellä tulevaisuudessa taiteen parissa ainakin osa-aikaisesti. Ensi keväänä hän aikoo kokeilla myös kondiittorikoulua Tampereella. Tällä hetkellä hän kuvittaa lastenkirjaa ja julkaisee kuvituksiaan omalla nettisivullaan. Yhteistyö kirjailijan kanssa syttyi piirustuksesta, jonka Hudan hoitolapsi päiväkodista oli kiikuttanut kotiin äidilleen. Äiti oli kiinnostunut, kuka piirustuksen takana on ja näin he aloittivat yhteistyön.

Kirjaprojekti on ollut Hudalle myös sikäli tärkeä, että se on saanut vanhemmat ymmärtämään, että piirtäminen voisi olla hänelle tulevaisuudessa muutakin kuin vain harrastus.

“Vanhempani miettivät paljon, onko taiteen tekeminen sellaista, mitä naiset voivat tehdä vai pitäisikö minun harjoitella enemmän kotiin liittyviä taitoja, joita tarvitsen tulevaisuudessa.”

Vähitellen vanhemmat ovat alkaneet ymmärtää, että Huda ei halua perustaa parikymppisenä perhettä vaan nähdä maailmaa ja luoda omaa uraa. Tulevaisuudessa hän haluaisi ehkä muuttaa pois Suomesta. Englanninkieliset maat kiehtovat häntä erityisesti.

“En ole ikinä kokenut kuuluvani minnekään. En näe sitä enää vain huonona juttuna. Minulla on serkkuja ja ystäviä ympäri maailmaa. Haluan kokea ja nähdä maailmaa ja saada enemmän materiaalia taiteeseeni. Tuntuu, että olen löytänyt itseni ja ajattelen, että muut asiat järjestyvät sen jälkeen itsestään.”

Maria Ruuska/Kaskas Media