Mitenköhän tuokin yksityiskohta on teknisesti toteutettu? Kysymys herää usein Fransin, 16, mielessä, kun hän sukeltaa ensimmäistä kertaa jonkun uuden pelin syövereihin.

“Kaikkia pieniä yksityiskohtia arvostaa nykyään tosi paljon enemmän, koska ne ovat saattaneet vaatia tekijöiltään satoja työtunteja.”

Frans tietää mistä puhuu, sillä hän on kehitellyt omaa peliä parin vuoden ajan maanantai-iltaisin toimintakeskus Hapen Pelitalon Gamedev-klubilla Sörnäisissä. Kolmen pojan kopla työstää omaa versiotaan Pokemon-pelistä, jonka lähdekoodi on avoin. Parhaillaan heillä on meneillään pelattavien karttojen rakennus. Fransin erityisalaa on pelin grafiikoiden piirtäminen. Yksi pojista on keskittynyt erityisesti koodaamiseen ja kolmas kehittelee pelin musiikkia.

Ammattilaispelinkehittäjät auttavat nuoria

Lukion ensimmäistä Munkkiniemen yhteiskoulussa käyvä Frans etsiytyi Happeen yläkoulun matematiikan opettajan vinkistä kasiluokalla. Toiminta imaisi heti mukaansa. Gamedev-klubi kokoontuu maanantai-iltaisin kuudesta puoli yhdeksään toimintakeskus Hapen Pelitalolla.

Toimintaa ohjaavat nuoriso-ohjaajien lisäksi noin kymmenen vapaaehtoista pelialan ammattilaista. Klubilla käy säännöllisesti noin neljäkymmentä 13–25-vuotiasta nuorta. Pelejä kehitetään pienryhmissä kuuden viikon jaksoissa, jotka päättyvät aina demo-päivään, jossa työn tuloksia esitellään muille.

Fransin ja hänen kaveriensa projekti on isompi. Hän epäilee, että valmista tulee vasta parin vuoden päästä. He esittelevät demokerroilla työnsä edistymistä.

Frans viettää usein aikaa Pelitalolla myös perjantai- ja lauantai-iltaisin. Perjantaisin pelaillaan yleensä vapaamuotoisesti ja lauantaina pidetään turnauksia.

“Osallistumisesta saa pisteitä ja voittamisesta vähän lisää. Jouluna sitten katsotaan, kenellä on eniten pisteitä ja se voittaa jotain pientä”, Frans kertoo.

Joka kodista löytyy pelikonsoli

Frans tykkää pelata myös kotona. Nuoret Helsingissä 2011 -tutkimuksen mukaan helsinkiläisnuorista 59 prosenttia pelasi tietokonepelejä vähintään kerran viikossa. Näyttää siltä, että lähes jokaisen nuoren kodista löytyy jonkinlainen pelikonsoli.

“Joka päivä tulee pelattua vähintään tunti koulun jälkeen. Jos ei ole oikein muuta tekemistä, tulee helposti pelattua koko päivä”, hän sanoo.

“Tykkään pelata monenlaisia pelejä. On vaikea nimetä siis yhtä suosikkia. Tällä hetkellä pelaan ehkä eniten League of Legendsia. Se on netistä ilmaiseksi ladattava ja koneella pelattava peli.”

Nuoret Helsingissä -tutkimuksen mukaan etenkin tyttöjen pelaaminen on lisääntynyt 2000-luvulla. Tytöt tykkäävät pelata esimerkiksi osoittamalla ohjattavia wii-pelejä ja karaokeperiaatteella toimivia Singstar-pelejä.

Pojat pelaavat mielellään seikkailu-, taistelu-, ralli- ja formulapelejä. Noin neljännes helsinkiläisnuorista viettää ruudun äärellä, eli tietokoneella, television tai tabletin ääressä arkipäivinä yli neljä tuntia.

Koodaustaidosta tuskin haittaa tulevaisuudessa

Gamedev-klubi on tällä hetkellä Fransin ainoa ohjattu harrastus. Hän tiedostaa, että siellä hankitut taidot voivat olla kovaa valuuttaa myös työelämässä, mutta ei kuitenkaan haaveile urasta pelinkehittäjänä.

“Pelaaminen ja pelien rakennus on minulle ensisijaisesti viihdettä. Haluaisin tulevaisuudessa biologian tutkijaksi. Olin yläkoulussa TET-harjoittelussa kaverini isän työpaikalla Helsingin yliopistossa ja työ näytti todella kiinnostavalta.”

“Koodaamisesta on kai kuitenkin hyötyä työssä kuin työssä tulevaisuudessa. Kaverini isän mukaan tutkimustyötä tehdään todella paljon eri ohjelmilla.”

Koodaustaidon tärkeydestä kohkataan nyt paljon mediassa. Aikuisten kohkaus ei ole kuitenkaan muuntunut toiminnaksi Fransin kaverien keskuudessa.

“En tiedä, että kukaan koulustani harrastaisi koodausta tai laillani pelien kehittämistä.”

Maria Ruuska/Kaskas Media