Jopo: työkokemusta peruskouluaikana
- Mulla on 12 työharjoittelusta todistus. Sellanen, missä sanotaan, missä mä oon hyvä. Mustaa valkosella. Työnantaja voi ottaa riskin, ne voi ottaa mut kun mulla on näyttää, et mä olen pärjännyt, sanoo Asser.
Asser ja Ville saivat päättötodistuksensa 2017.
Joustavassa perusopetuksessa opiskellaan vuorotellen koulussa ja työpaikalla. Joustavaan perusopetukseen hakevalla nuorella on oltava peruskoulua jäljellä vähintään yksi vuosi ja hänen on oltava motivoitunut ja hyödyttävä toiminnallisista työtavoista.
Pojat tarttuivat tarjottuun joustavan perusopetuksen mahdollisuuteen. – Siinä oli kaikenlaista säläämistä, lintsausta ja sellasta. Ope puhu jotain joposta, mutta sitten kun sain sen esitteen, niin ajattelin, että tässä voisi olla jotain. – Mulle taas kuraattori puhu mahdollisuudesta ja sitten oli jopo-esittely. Mä ajattelin, ettei mun koulun käynnistä tule mitään. Mut nyt me istutaan täällä stadin melkein korkeimmassa paikassa, kohta todistukset käsissä haastateltavana.
Asiat opitaan tekemällä
Joustavassa perusopetuksessa viikko rakentuu kolmesta työssäoppimispäivästä ja kahdesta koulupäivästä. Kolmen vuoden aikana opintomatkoja, retkiä ja työssäoppimisjaksoja on ollut monenlaisia. – Käräjäoikeuden istunnossa ollaan oltu, museoissa ja ajamassa kartingia. Kaikenlaista. Ja koulujutut liittyvät tekemiseen. Matikka ja liikuntakin.
Nuoriso-ohjaaja Jopolla toimii rinnallakulkijana, luotettavana aikuisena joka ohjaa nuorta paitsi työharjoittelupaikkojen kartoittamisessa, myös kokonaisvaltaisesti missä nuori ikinä tarvitseekin. – Mutta ohjaaja auttoi paljon hakemisessa ja sen miettimisessä, mikä olisi hyvä vaihtoehto, Ville sanoo.
Asser totesi kokeneensa ajoittain romanitaustansa esteeksi. – Puhelimessa saatettiin sanoa, että kyllä sulle homma löytyy. Paikan päällä tuli heti fiilis, että tämä oli tässä, tuli sellainen olo, että haastattelu oli vaan muodollisuus eikä mua otettu tosissaan. Sit saatettiin sanoa, että me soitetaan, muttei koskaan kuulunut mitään tai ne laittoivat sähköpostia koululle, että valitettavasti paikka annettiin jollekin muulle. Joskus vapaa-ajallakin kuljetaan perässä, vähän varmistellen, mitä puuhaan.
Nuoriso-ohjaajan ja opettajan panosta pojat kiittävät. – Kyllä meille soiteltiin perään aamuisin, jos ei ilmestytty ajoissa ja muutenkin juteltiin paljon asioista. Että oli muutakin kun että olisi kirjoitettu wilmaan viesti vanhemmille.
Mentoreita ja eri-ikäisten kanssa toimimista
Taloudellisen tutkimuslaitoksen TAT:n teettämän tutkimuksen mukaan yläkoululaisista tytöistä vain 30 ja pojista 41 prosenttia kokee saaneensa tarpeeksi ohjausta uravalintoihinsa yläkoulun aikana. Ohjauksen tarve korostuu kahdeksasluokkalaisilla: siinä missä puolet kaikista yläkoululaisista toivoo lisää työelämätietoa, on vastaava luku 8.-luokkalaisten keskuudessa 61 prosenttia.
Asser ja Ville ovat peruskoulun aikana ollut 12 työharjoittelussa. Se on 17-vuotiaalle melkoinen kokemus sekä erilaisista työyhteisöistä, mentoreista että ammateista. Jokainen työpaikka ja uudet työkaverit ovat antaneet eväitä jatkoa varten. Molemmat ovat työskennelleet lasten ja nuorten kanssa ja ravintolassa. Asserille kertyi kokemusta lisäksi automekaanikon hommista.
- Oli aika hienoa vetää itse omaa ryhmää kuutosluokkalaisille päihdekasvatuspäivässä, se, että pysty vetään sen ryhmän ja tilanteen ja pärjäsi, sanoo VJ. Asserin huippuhetkiä ovat olleet työskentely tarharyhmässa, jonka lapset olivat askarrelleet parimetrisen pahvilaatikkokäärmeen, jonka nimi oli Asser sekä lähtijäislahjaksi saatu piirroskirja, jossa oli kuvia siitä, mitä Asser ja lapset olivat tehneet yhdessä.
Poikien mukaan heillä on ollut monenlaisia mentoreita, pääasiassa hyviä. – On annettu hommia ja niistä on saatu palautetta. – On ollut myös sellaisia, jotka sanovat, että istu siinä ja sitten ei anneta hommia ja kun istun, niin lopuksi annetaan huonoa palautetta. Meni vähän sukset ristiin ja vaihdoin paikkaa. Asserin mielestä hyvä mentori on reilu, ymmärtäväinen ja kokenut. Sellainen suora.
Tavallisen peruskoululuokan ja joporyhmän erot ovat poikien mielessä ryhmän koko, se, että mukana on nuoriso-ohjaaja ja se, ettei koulun käynti ole pänttäämistä ja kokeita vaan tekemistä. – Monet eivät tiedä oikein joposta. Joillain on sellainen käsitys, että täällä numerot on jotain ”joponumeroita”, mutta samat arviointikriteerit meillä on. Hommia pitää tehdä hyviin numeroihin, meillä on vielä ne työpaikkaohjaajatkin arvioimassa.
Netflix ja chillii
Vapaa-ajalla pojat hengaavat kavereiden kanssa tai kotona kuten useimmat ikäisensä. Kotona pelataan pleikkaa, katsotaan netfixiä ja vaan chillaillaan. Siinä, missä Asserin suosikkileffa on Fast´n´Furious , Ville on vankkumaton Star Wars mies. – Olen ehkä syntynyt väärään galaxiin, Ville sanoo nauraen.
Asser ehtii käymään monien ikäistensä tapaan salilla ja on lisäksi mukana vapaaehtoisena vertaisvalamiehistössä. RuutiExpossa Asser oli haastateltavana ja tilanne oli kuumottava. – Se, että puhuu omasta tekemisestä ison porukan edessä, jännitti. Että mitä tohtii sanoa ja vielä sekin, että ymmärtääkö, mitä kysytään. Mutta hienoa oli. Asser on myös ollut mukana kertomassa joposta infoissa siitä kiinnostuneille.
Ville soittaa bassoa, kesällä on tiedossa keikka Porvoossa. Lisäksi hän ottaa valokuvia, muttei halua tehdä valokuvaamisesta työtä, vaan haluaa pitää sen harrastuksena. – Musta on kiva kuvata mielenkiintoisia ihmisiä. Menen kysymään, että saanko ottaa susta kuvan ja kerron, että laitan sen instaan tililleni . Usein tyypit antaa luvan ottaa kuvan, kun niiltä vaan kysyy. Mä ostin järkkärinkin kuvaamista varten. Pari vuotta olen kuvaillut, on hienoa kun huomaa, miten kehittyy.
Nuorisoasiainkeskuksen henkilökunta haastatteli 1500 nuorta syksyllä 2016. Osa nuorista toivoi saavansa ammatin harrastuksensa parista: urheilua, tanssia, taidetta, erilaisia tekemisiä. Kun on unelmia - raportin mukaan nuoret mainitsevat kuitenkin tulevaisuusnäkymikseen paljon muutakin kuin koulutuksen tai työn. Muita tulevaisuudenhaaveita ovat mm. ulkomaille lähtö, ajanvietto harrastuksen parissa, materiaaliset toiveet (oma kämppä), hyvinvointi (terveys, vapaus, onnellisuus) ja ihmissuhteet (seurustelukumppani, perhe, lapset).
17-vuotias Asser ajattelee mahdollisesti opiskelevansa parikin alaa ja mahdollisesti muuttavansa jossain vaiheessa pois Helsingistä rauhallisempaan ympäristöön. Samanikäisen Villen haaveissa on oma ravintola. – Kuppilasta toi on haaveillut jo pitkään, nauraa Asser. – Olutravintolasta, täsmentää Ville. - Ja kulttuurista, jossa juominen ei ole niin deekumaista.
Helsinki
Helsinki on paikka, jossa saisi olla enemmän vapaata tilaa nuorille. – Onhan nuorisotaloja, mutta sellaisia vapaita tiloja. Vaikka kattoterasseja, jossa olisi sohvia, pojat miettivät Puro-ravintolan terassin innoittamina. Harrastuksia on helppo löytää, Helsingissä on kaikenlaista. – Mutta tiedän perheen, joka oli niin köyhä, ettei lapsilla ollut varaa harrastaa mitään, eikä ne harrasta vieläkään mitään. – Ja nuorilla pitäs olla enemmän palkallista tekemistä, oikeeta työtä. Saisi rahaa ja tekemistä, joka pitäs mukana, ettei jää vaan nurkkiin.
Joillain alueilla meno on rankkaa. - Nuoret polttaa pilveä ja vielä nuoremmat, ihan lapset vielä, uhkaavat kertoa poliisille, että olet myynyt niille röökiä, että ne saisivat röökiä. Sellasta on raskasta nähdä.
Tylsää on sekin, että on narkkareita ja rasisteja. - Huonoina päivinä on raskasta, kun ihmiset välttelevät, eivät ota katsekontaktia ja väistävät kaukaa. Sen tuntee. Hyvinä päivinä siitä ei välitä, sanoo Asser.
Kesäpäivänä heitetty kysymys Helsingistä ja sen luonnosta kuulostaa pojista vieraalta, se tuo mieleen redneck-miehen: "farkkuhaalarit, ilman paitaa ja heinänkorsi suussa" tai puheen ”pakkokierrättämisestä ja autoilun välttämisestä”. – Mutta merellä oleminen on mukavaa.
Teksti: Pirjo Mattila
Kuvat: Pirjo Mattila ja Jatta Pulli
"On rohkeutta pyytää apua kun sitä tarvitsee”
Helsinkiläiset nuoret aikuiset Shabana Ahamadzai, 27 ja Aziza Hossaini, 23 ovat molemmat elämässään risteyskohdassa. Viime vuoden suuri turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen muutti molempien elämän ainakin väliaikaisesti. Shabana ja Aziza ovat tehneet tulkin töitä jo vuosia, mutta ovat nyt täystyöllistettyjä ja opinnot on vähäksi aikaa laitettu jäihin.
”Vastuu itsestä erottaa nuoren aikuisesta”
Lapsuus on lyhentynyt, mutta nuoruus on pidentynyt. Siirtyminen vapaasta nuoruudesta itsenäisen aikuisen elämään ja vastuunottoon ei ole yksinkertainen askel. Aikuisuuden määrittäminenkin on vaikeaa. Aikuisuus ei enää automaattisesti ala tietyn ikäisenä, tai esimerkiksi sitten kun taskussa on ajokortti. Aikuisuutta ei enää määritä ikä tai se mitä omistaa. Aikuisuuteen kuuluu vastuun ottaminen niin itsestä, kuin omasta elämästäkin.
"Mieluummin asun muiden kanssa kuin yksin"
Nuorten asunnottomuus on kasvava ongelma Helsingissä. Se ei ole pelkästään kadulla asumista vaan myös kavereiden sohvilla yöpymistä tai sitä, ettei lapsuuden kodista pääse muuttamaan eikä sitä kautta itsenäistymään. Emma, 20, pääsi muuttamaan kotinurkista Kannelmäen yhteisöasuntoon.
Yliopistolta yrittäjyyteen – se vähän epätavanomaisempi uratarina
Anna, Elina ja Viola, Kenno Ethnographic Consulting. Kolme nuorta, vastavalmistunutta valtiotieteilijää ja oma tutkimustoimisto. Alle kahden vuoden sisällä asiakkaina muun muassa Helsingin kaupunki ja yksityisen puolen yrityksiä. Aikamoinen saavutus! Oma yritys vaatii aikaa, tukea ja stressinsietokykyä, mutta voi jo lyhyessä ajassa olla opettavaisempi kokemus kuin vuosien palkkatyö.
From University to Entrepreneurship – a More Unusual Career
Story Anna, Elina, Viola and Kenno Ethnographic Consulting. Three recent graduates and a company of their own. The city of Helsinki and several private companies as customers within two years. Quite the achievement! Becoming an entrepreneur is time-consuming and requires external support as well as stress-management skills; however, it can prove more educational than working a regular job for years.