Oman alan löytäminen nuorella iällä ei ole helppoa: jopa 16 prosenttia ammattiin opiskelevista helsinkiläisistä keskeyttää opintonsa. Ammatillinen koulutus on kuitenkin kasvattanut suosiotaan Helsingissä.

Tarjontaa on jo niin paljon, että monet nuoret ovat sen edessä voimattomia. Miten oikean alan voi löytää, kun joidenkin koulutusohjelmien nimetkin ovat nuorille vieraita?

”Eri opintolinjoja on ihan sikana, ja jotkin linjat ovat niin hassun nimisiä, etteivät ne kerro alasta mitään. Opinto-ohjaajien aika on rajallinen, joten jo peruskoulussa jää pitkälti oppilaan omalle vastuulle selvittää, mitä eri aloilla tehdään”, kertoo Rosa, 25. Hän itse on kokeillut kahta linjaa ennen kuin löysi omalta tuntuvan alan vaatetusalasta.

Samoilla linjoilla on Stadin ammattiopiston opinto-ohjaaja Laura Kevätniemi.

”Alaan tutustuminen pitäisi olla nykyistä paljon konkreettisempaa. Olemme omassa oppilaitoksessamme pyrkineet siihen, että peruskoululaiset pääsisivät tutustumispäivinä aidosti kokeilemaan, mitä opiskelu eri aloilla käytännössä on.”

Aloituspaikkojen määrä hankala arvioida

Alan vaihtajat vaikeuttavat myös koulutustarpeiden arviointia. Helsingin kaupungin tietokeskuksen asiantuntija Seppo Montén on kartoittanut ammatillisilla koulutusaloilla tarvittavien aloituspaikkojen määriä. Yhtä koulutettavaa nuorta kohden pitää olla enemmän kuin yksi koulutuspaikka, jotta kaikilla on periaatteellinen mahdollisuus saada opiskelupaikka.

“Aloituspaikkoja pitää tällä hetkellä olla enemmän kuin koulutettavia, koska moni keskeyttää ja aloittaa uuden koulutuksen eli käyttää useamman aloituspaikan. Lisäksi osa suorittaa useamman kuin yhden tutkinnon, mikä edelleen lisää aloituspaikkojen tarvetta.”

Helsingissä koulutuspaikkoja pitää varata myös muualta tuleville opiskelijoille. Nuoria virtaa Helsinkiin opiskelemaan enemmän kuin Helsingistä lähtee opiskelemaan muualle. Moni helsinkiläisnuori saattaa tästä syystä jäädä kokonaan vaille opiskelupaikkaa.

Oppilaitokset pyrkivät joustamaan

Rosa pääsi nykyisiin opintoihinsa kiinni kokeilujakson avulla. Vaatetusalan kokeilu järjestettiin hänelle oppilaitoksen sisällä, kun sähköala ei tuntunut omalta. Kokeiluita pyritään järjestämään aina, kun mahdollista jos koulutuspaikkoja on jäljellä.

Kokeilun kautta vaatetusalalle päätyi myös Heidi, 23. Hän ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään, koska hän kärsii paniikkihäiriöstä ja on kokenut tiedon leimaavan häntä työmarkkinoilla. Paniikkihäiriö oli osasyynä myös siihen, miksi Heidi jätti vuonna 2007 aloittamansa ravintola-alan opinnot kesken. Myöhemmin kesken jäivät myös merkonomin opinnot.

”En mielestäni koskaan päätynyt ’väärälle alalle’, sillä keskeyttämiseni johtui monesta tekijästä. Paniikkihäiriöni ei estä millään alalla työskentelyä, enemmänkin kyse on siitä, että minun pitää saada olla oikeanlaisessa ympäristössä oikeanlaisten, erityisesti tilannettani ymmärtävien, ihmisten keskellä. Näin ei valitettavasti ollut ensimmäisissä koulutusohjelmissani.”

Lisätieto auttaisi alan valinnassa

Kevätniemi korostaa, että kouluissa opinto-ohjaajat pyrkivät kartoittamaan jokaisen alanvaihtoa suunnittelevan nuoren tilanteen tarkkaan. Joskus se vaati useamman tapaamisen opiskelijan kanssa, toisinaan uusi ala löytyy vaivattomasti.

”Pyrimme aina siihen, että tietäisimme, mihin opiskelija meiltä siirtyy. Jos joku alle 25-vuotias kuitenkin pääsee livahtamaan, ilmoitamme siitä etsivään nuorisotyöhön. He jatkavat sitten työtä kyseisen nuoren parissa”, Kevätniemi kertoo.

Sekä Rosa että Heidi ovat molemmat tyytyväisiä oppilaitokseltaan saamaansa tukeen. Opinto-ohjaajat ja opettajat ovat olleet pääosin ymmärtäväisiä alan vaihdon suhteen. Heidi on lisäksi saanut apua koulun psykiatriselta sairaanhoitajalta paniikkihäiriöönsä.

Molemmat kuitenkin myöntävät, että tietoa eri aloista olisi voinut olla enemmän jo aiemmassa vaiheessa tarjolla. Kevätniemi tunnistaa tarpeen.

”Alalle kuin alalle tullaan toisinaan opiskelemaan täysin epärealististen mielikuvien varassa. Moni yllättyy, kun esimerkiksi ravintola-alan todellisuus ei vastaakaan kokkiohjelmia ja keskeyttää opinnot sen vuoksi. Toisaalta moni tulee opiskelemaan vain kaverinsa perässä, eikä ota sen paremmin selvää, mikä olisi itselle oikeampi ala.”

Vääristä valinnoista oppii

Rosaa ja Heidiä ei varsinaisesti harmita eri alojen välillä seilaaminen. Rosa kuittaa vaihdokset toteamalla, että virheistä oppii. Heidi puolestaan haluaa nyt vain joltain alalta valmiin tutkinnon. Molempia vaatetusala kiinnostaa jatkossakin, mutta sille työllistyminen huolettaa.

Positiivista on se, että Helsingissä ammatillisen koulutuksen saaneet työllistyvät koko maata paremmin.

”Jossain vaiheessa oli trendinä, että tietyiltä aloilta opiskelijat imaistiin työelämään jo kesken opintojen. Viime vuosina tätä trendiä ei yleisestä taloustilanteesta johtuen ole enää ollut niin selvästi näkyvissä. Nykynuoret ovat kuitenkin mielestäni rohkeita, eikä heitä pelota jäädä tyhjänkään päälle. He luottavat siihen, että aina jostain aukeaa uusi mahdollisuus”, Kevätniemi kiittelee.

Enni Sahlman/Kaskas Media