Emma haki mukaan nuorisoasiainkeskuksen vapaaehtoistoimintaan, kun hän huomasi nettisivuilla artikkelin. Siinä Oman muotoinen koti -hanke etsi nuoria asumaan Kannelmäen entiseen nuorisokotiin, joka tultaisiin muuttamaan asunnoiksi.  Emmalla oli asunto hakusassa, joten hän innostui asiasta, haki ja pääsi mukaan projektiin. 

Nuorten asunnottomuus on yhteiskunnallinen ongelma ja monen asian summa, eikä siihen ole olemassa yksinkertaista ratkaisua.　Asunnottomaksi tai muuttouhkaiseksi itsensä ilmoittaneilta 18–24-vuotiailta tulleiden kaupungin vuokra-asuntohakemusten määrä on vuodesta 2005 kasvanut lähes 80 prosenttia. Lisäksi pienten ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonta ei vastaa kysyntää, minkä seurauksena asumiskustannukset ovat kasvaneet tarkastelujaksolla huomattavasti.Siksi on tärkeää, että useat toimijat ovat yhteistyössä ryhtyneet ratkaisemaan nuorten asunnottomuutta. 

Oman muotoinen koti on hanke, joka pyrkii löytämään uudenlaisia kohtuuhintaisia asumisratkaisuja jo olemassa olevista tiloista alle 25-vuotiaille yhdessä nuorten itsensä kanssa.

Kannelmäen yhteisöasumisen lisäksi hanke on toteuttanut yhteistyössä eri toimijoiden kanssa Vartiosaaren kausiasumisen, joka tarjosi kesällä 2015 kodin asunnottomille nuorille työtä vastaan. Kanalan rakentamisen lisäksi nuoret nikkaroivat pukukopit, korjasivat saunan ja tekivät ylläpitotöitä.

Nuorten ja vanhusten yhteisasumisen konsepti toteutetaan Laajasalon palvelutalo Rudolfissa, jossa asuu kolme nuorta. He auttavat ja viettävät aikaa vanhusten kanssa. Jokainen nuori asuu omassa yksiössä, jonka vuokra on yleistä tasoa halvempi

Sääntöjä ja sopua

Aluksi Kannelmäen yhteisöasumiseen valituilla oli suunnittelupalavereita. Niissä pohdittiin esimerkiksi yhteishengen luomista ja sitä, miten tiloja olisi hyvä käyttää.

- Muuttaessamme taloon kaikki toivat omia huonekalujaan, joten sisustaminen on jäänyt hieman puolitiehen. Olisi kiva maalata seiniä ja sisustaa muutenkin yhteisiä tiloja, Emma toivoo.

Vuokralla on tällä hetkellä kuusi nuorta. Suurin osa tykkää touhuta yhdessä, katsoa leffoja ja tehdä ruokaa. Jotkut viihtyvät paremmin itsekseen. Jotkut ovat löytäneet parhaan kaverin, jonka kanssa viettävät paljon aikaa.   

- Koska kunnioitamme toistemme rauhaa, ketään ei pyydetä varta vasten mukaan yhteisiin juttuihin vaan pitää olla oma-aloitteinen. Itse tykkään sosiaalisena ihmisenä olla isossa porukassa, Emma toteaa.

Säännöistä puhutaan talokokouksissa, joita pidetään aina tarvittaessa. Asioita, jotka hiertävät, on vähän.  Suihkuja on tarpeeksi ja hiljaisuusaikaa noudatetaan, vaikka kaikilla on oma päivärytminsä. Ne joita häiritsee sotku, siivoavat enemmän, ja ne jotka tykkäävät laittaa ruokaa, valmistavat sitä usein kaikille.  Yhteisillä rahoilla nuoret ostivat pyykinpesukoneen.  

- Asumisessa on ollut erilaisia vaiheita. Ensimmäiset puolitoista kuukautta elimme "honey moonia", kaikki oli vaan ihanaa. Sitten alkoi tulla konflikteja, ja sovimme että käsittelemme ne aina yhdessä. Kukaan ei voi asua niin, että kaikki on vaan aina hyvin, Emma sanoo.

Mallia Hollannista

Oman muotoinen koti -hankkeen projektipäällikkö Miki Mielonen kävi hakemassa syksyllä uusia asumisideoita Hollannista.

- Hollannissa osataan katsoa asumisratkaisuja avarasti. Siellä on esimerkiksi kokeiltu vanhusten ja nuorten yhteisasumisen konseptia jo pitkään ja saatu hyviä tuloksia. Sääntöjä ei niinkään ole, vaan nuorten tärkein tehtävä on olla hyviä naapureita ja viettää aikaa vanhusten kanssa.

Yksi mielenkiintoinen asumisen projekti Hollannissa on Trudo-organisaation hanke. Se osti ongelmalliseksi mielletyn Eindhovenin lähiön asunnot. Ne vuokrattiin ihmisille, jotka olivat valmiita ponnistelemaan alueen viihtyvyyden hyväksi ja tekemään vapaaehtoistyötä kymmenen tuntia kuukaudessa alueen eteen. Näin he saivat 100 euron vuokran alennuksen. Vapaaehtoistyöhön tuli sitoutua vähintään kahdeksi vuodeksi, ja sitä mukaa, kun tuloksia saatiin aikaan, heidän vuokraansa laskettiin.

Toinen Trudon asumisen malli on tarkoitettu asunnottomille ja työttömille. Heille tarjottiin asunto ja työtä. Hankkeen tuella asukkaista 70 % on pystynyt säilyttämään sekä asuntonsa että työpaikkansa.

On hyvä, että nuorten asuntoasiat otetaan vakavasti ja niistä ollaan kiinnostuneita.  Oman muotoinen koti -hanke katsoo asioita uudenlaisesta näkökulmasta, ja se on herättänyt huomiota.

- Olen huomannut, että aika pienillä resursseilla saadaan aikaan hyviä asioita, kun vain oikeat ihmiset ja tahot kootaan yhteen, Miki kiteyttää.

Yhteisöasuminen on kivaa

Emma uskoo, että yhteisöasumisesta on hyötyä tulevaisuutta ajatellen. Saa uusia ystäviä, luotua verkostoja ja oppii sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tarvitaan myös työelämässä.    

- Tässä elämäntilanteessa kämppiksistäni on tullut mulle läheisimpiä ihmisiä. Asuminen tällä tavalla on ollut kivempaa, mitä osasin ajatellakaan. Asun mieluummin muiden kanssa kuin yksin. Täällä kuitenkin jokaisella on myös oma tilansa. Viikonloppuisin ei tee mieli lähteä minnekään vaan olla kotona, koska täällä on aina hauskaa seuraa.

Teksti: Ulla Paukku

Kuva: Nilla Varpunen