Helsinki ei ihan uusi kaupunki Sannille ole. Hänellä on jo kolmatta vuotta HJK:n kausikortti ja matseissa on käyty säännöllisesti. Jalkapallojoukkue ja sen fanittaminen ovat tehneet kaupungista Sannille läheisen ja siihen on syntynyt tunneside jo ennen muuttoa.

- Olen aina tiennyt, että jossain vaiheessa muutan Helsinkiin. Hyvinkää on kyllä kiva paikka, varsinkin lapsena, kun on helppo liikkua itse. Mutta jos haluaa isompaan kaupunkiin, en koskaan ajatellut, että olisi muuta vaihtoehtoa kuin Helsinki.

Sanni on ennen nykyisten opintojen alkua ehtinyt opiskella jo matkailualaa. Siihen liittyvän työharjoittelun hän teki Barcelonassa, missä hän asui aivan kaupungin keskustassa, keskellä ihmispaljoutta ja turisteja. Sen kokemuksen jälkeen Sanni koki vahvasti, ettei muuta vaihtoehtoa oikeastaan ollut, kuin muutto Helsinkiin. Lapsuuskodista omilleen muutto on mennyt sujuvasti, pulmia ovat tuottaneet käytännön asioista ainoastaan erilainen imuri ja pakastimen sulattaminen.

Opitut rutiinit helpottavat elämänhallintaa

Rita Jähi on psykologi ja psykoterapeutti Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:ssä. Hän tapaa työssään vastaanotolla nuoria, joilla on vaikeuksia esimerkiksi itsenäistymisen tai elämänhallinnan kanssa niin paljon, että se vaikuttaa opiskeluun. Jähi korostaa kuitenkin, että valtaosalla nuoria muuttaminen omilleen tapahtuu optimistisissa merkeissä.

- Tavallisesti muuttoon liittyy uusi opiskelupaikka tai uusi työpaikka. Nuorilla on toki ristiriitaisiakin toiveita ja tarpeita, jotka vaikuttavat siihen, miten hyvin itsenäistyminen onnistuu. Tähän vaiheeseen sisältyy aina kehitystä eteenpäin vievä voima eli itsenäistyminen ja toisaalta tuen tarve. Siinä välimaastossa nuori tekee ratkaisuja elämässään. Eri nuorilla on oman elämänhistorian ja taustansa vuoksi erilaiset voimavarat ja mahdollisuudet irtautumiseen.

Psykologi Rita Jähi korostaa erityisesti lapsuudenkodin merkitystä siinä, kuinka hyvin itsenäistyminen onnistuu. Kun kotona on opittu esimerkiksi arjessa toistuvat tietyt rutiinit, siltä pohjalta on helpompi alkaa suunnitella, mitä lapsuudenkodista haluaa ottaa omaan päivittäiseen elämäänsä.

- Itsenäistyessä joutuu vastatusten sen kanssa miten järjestää oman arjen, Jähi kuvaa. Se vaatii paljon. Pitää ottaa vastuu ajankäytöstä, olla tavoitteellinen, laskea mihin raha riittää ja pitää itsestään huolta esimerkiksi syömällä säännöllisesti ja nukkumalla. Hyvät raamit antavat mahdollisuuden sitten irrotella, mikä kuuluu nuoruuteen. Kun tämä elämänhallinnan malli on kotona sisäistetty, se helpottaa.

Kavereiden merkitys suuri opiskelijoillakin

On hyvin tavallista, että muutto omilleen tapahtuu vaiheittain. Aluksi lapsuudenperheen luona käydään useammin, esimerkiksi viikonloppuisin. Vähitellen käynnit harvenevat, kun opiskelupiireistä löytyy kavereita, jotka muodostavat uuden tärkeän sosiaalisen verkoston. Sannille opiskelujen alku on ollut niin mukavaa, että koti-ikävää ei ainakaan vielä ole tullut.

- Veljeni muutti kotoa kaksi vuotta sitten. Hän on käynyt sen jälkeen kotona ehkä joka toinen kuukausi, ajattelin itse käydä myös suhteellisen samaan tahtiin. Oikeastaan koti-ikävää ei oikein saa aikaiseksi, kun kaikki yhteydenpito on niin helppoa nykyään ja huomaamattaankin on koko ajan yhteydessä perheeseen. Minulla on ajatus että jos haluan, pääsen kotiin helposti.

Psykologi Rita Jähi YTHS:stä korostaa sosiaalisuuden merkitystä itsenäistymisen onnistumisessa. Jos integroituminen opiskelijayhteisöön häiriytyy tavalla tai toisella, se tietää ongelmia.

- Toiset ihmiset kannattelevat meitä. Tietysti ihmisillä on erilaiset tarpeet, joillekin riittää yksi ystävä. Mutta jos vertaa esimerkiksi murrosikään, jossa tapahtuu myös itsenäistymistä, jos nuorella silloin on se oma ystäväporukka, on helpompi irrottautua vanhemmista. Itsenäistyvälle nuorelle tilanne on sama.

Teksti: Anna Gustafsson toimittaja, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus
Kuva: Minna Manninen