”Mistä sinä et puhu” on nuorilta lähtöisin oleva konsepti, jossa tuodaan taiteen kautta julki nuorten omakohtaisia ajatuksia, joita voi olla muutoin vaikea puhua ääneen. Alun alkaen aihe nousi Herttoniemen nuorisotyöyksikön Ruutibudjettipajoista. Nuoret olivat sitä mieltä, että nuoret eivät halua kertoa aikuisille asioistaan.  Kouluterveystutkimuksen mukaan noin kuusi nuorta kymmenestä kokee, että keskusteluyhteys vanhempiin toimii hyvin.

Nuoruus on aikaa, jolloin voi ajatella, ettei kukaan muu varmaan koe tai tunne niin kuin minä. Se voi tehdä erityisen olon, mutta myös yksinäisen.  Kavereillekaan vaikeiden asioiden jakaminen ei ole aina helppoa, vaikka yhdeksällä nuorella kymmenestä on yksi tai useampi läheinen ystävä, jonka kanssa voi keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista omista asioista. Vaikeat, käsittelemättömät ja ulospääsyään etsivät tunteet voivat näkyä ahdistuneisuutena. Kun nuoret tekevät teoksia muiden nuoren kanssa ja toisten katsottavaksi ja koettavaksi, voi parhaimmillaan löytää hengenheimolaisia ja kokemuksen siitä, että emme olekaan niin erilaisia.

Puhumattomien asioiden teema on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Siitä on tullut lähtökohta ja inspiraatio eri taiteen muodoille.  Tarinoita on paljon ja on vaikuttavaa, kun tarinat on palautettu yleisölle.  Nuorten teatteriryhmä Gran Bianca 2.0 on  lukenut ääneen videolle katsottavaksi tarinoita nimettömänä. Koko projektissa on ollut yllättävää se, että aihe puhuttelee kaikkia.

”Kuinka ihmiset uskaltavat kertoa paperille anonyymisti asioista, joista he eivät puhu. Miten erilaisia asioita olemme saaneet lukea.”

”Olen myös keskustellut sen kautta monia sellaisia keskusteluja joita en olisi koskaan muuten saanut käydä. On helpottavaa, että kaikilla on asioita joista he eivät puhu ja kuinka paljon lämpöä ja armollisuutta voi kokea kun sen ääressä ollaan yhdessä. Ollaan yhdessä yksin välillä aivan turhaan.”

Tarpeeksi yksityinen on julkista

Taiteen kautta voi tutkia omaa suhdettaan ilmiöihin, toisiin ihmisiin ja itseensä. Esimerkiksi tanssien voi kertoa mistä vaan liikkeellä ”paljastumatta”. Taiteen tekeminen ja kokeminen saa ihmisen kontaktiin tunteiden kanssa. Se voi ärsyttää, naurattaa, lohduttaa.

"Melkein kaikki kuuntelevat vaikka musiikkia vaikuttaakseen omin tunteisiinsa tai katsovat elokuvia voidakseen itkeä tai nauraa."

”Ajattelen itse, että taide antaa mahdollisuuden tarkastella mitä vaan asiaa asettuen itse vuoroin sisä- ja ulkopuolelle. Sen kautta voimme kestää todellisuutta paremmin. Taide tekee näkymättömän näkyväksi ja antaa tunteille tilaa olla ja muodon, jota voi tutkia ja muokata.”

 ”Tämä projekti on antanut uskallusta puhua ääneen. Avannut muiden ihmisten kokemuksia. Empatiaa sekä herättänyt monia ajatuksia. Käsittely yhdessä on antanut meille hedelmiä moniin kiinnostaviin keskusteluihin ryhmän kanssa.”

"Ettei asioita tarvitsisi hävetä taikka piilotella. Että puhumattomista asioista voitaisiin puhua niin kuin normaaleista asioista. Ja kun asiat tuodaan esille, ne eivät ehkä paina sydäntä enää. Se voi kohottaa itsevarmuutta sekä selvittää tilanteet, tai hakea apua. Kun asian sanoo ääneen,  hyväksyy tai ainakin tarttuu käsiksi siihen."

Kevään 2017 aikana järjestetään työpajoja, joissa aihetta pääsee tutkimaan mm. yhteisötanssin, teatterin ja musiikin keinoin. Projekti huipentuu Lapinlahden sairaalan miljöössä järjestettävään tapahtumaan, missä nuorten tuottama taide; kuvat, tanssiteokset, teatteriesitykset ja musiikki saavat äänensä kuuluviin.

”Nuoria voi tukea ottamalla asioita esille useammin eri tilanteissa. On luotettava ryhmä ihmisiä ympärille kenelle uskaltaa kertoa asioistaan.”

Haastatellut Gran Bianca 2.0 nuoret ja ohjaajat

Nuorten teatteriryhmä Gran Bianca 2.0
Video luetuista kommenteista, kooste Essi Pappila
Tekstin kokosi Pirjo Mattila, suunnittelija, Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus

Mistä sinä et puhu -sivusta Facebookissa