Otto, 20, muistaa edelleen ala-asteen aprillipäivän, jona hänen luokkansa järjesti yhteisen pilan. Oppilaat piilottivat Oton pipon ja naureskelivat, kun tämä etsi sitä koko välitunnin.

“Kai mä olin helppo kohde painon ja ulkonäön takia”, hän sanoo.

Koulukiusaaminen on peruskoulussa yleisempää kuin lukiossa ja ammattikoulussa. Otto kävi samaa koulua yhdeksän vuotta ja kärsi sinä aikana nimittelystä, syrjinnästä ja välillä jopa väkivallasta.

Eniten koulukiusaamista ilmeneekin nimittelynä ja naurunalaiseksi tekemisenä. Myös kaveriporukan ulkopuolelle jättäminen on yleistä.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Juuso Revon mukaan etenkin varhaiskasvatuksessa kiusaamiseen on ruvettu kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota.

“Vielä äskettäin päiväkodeissa ajateltiin, että eiväthän pienet lapset kiusaa toisiaan. Nyt ilmiö on tunnistettu, mikä on suuri askel”, hän kertoo. Toisella asteella kiusaamisen yleisyys on pysynyt sitkeästi samalla tasolla.

“Mitä vanhempia lapset ovat, sitä haastavampaa kiusaamista on hillitä. Auktoriteettiin perustuvat säännöt ja valvonta toimivat huonommin teinien kuin lasten kanssa”, Repo toteaa.

Kiusaamiseen puuttuminen voi olla karhunpalvelus

Otto alkoi viihtyä paremmin luokassaan yläasteella.

“Ala-asteella yritin puolustautua siihen pisteeseen asti, että räjähtelin välillä tosi pahasti. Löin pari kertaa takaisin ja minulla oli ongelmia vihan hallinnassa”, hän kertoo.

Terveydenhoitaja ohjasi hänet psykologin puheille.

“Se oli käännekohta. Psykologi tsemppasi eteenpäin. Oli tosi hyvä saada apua niinkin aikaisin”, Otto muistelee.

Monet nuoret kokevat, etteivät saa apua kiusaamiseen. Kiusaamisen vähentämisessä olisi tärkeää kiinnittää huomiota ns. läppäpuhekulttuuriin, johon kiusaaminen usein verhotaan. Ottokin toivoo, että opettajat olisivat puuttuneet kiusaamiseen aktiivisemmin.

“Siinä iässä kiusaamista pidettiin pikemminkin nimittelynä, ja kuitattiin teinipoikien sanailuna”, hän sanoo. Revon mukaan se, miten kiusaamiseen puututaan ja miten sitä seurataan, on ongelmallista.

“Joskus puuttuminen pahentaa tilannetta. Kiusaaminen ei lopu nuhteluun tai jälki-istuntoon, vaan muuttaa muotoaan, ja jatkuu esimerkiksi verkossa.” Sosiaalisen median onkin nähty lisäävän nuorten kiusaamiskokemuksia. Niihin on verkossa todella vaikeaa puuttua.

Kun Otto meni uuteen lukioon, kiusaaminen lakkasi. Lukioissa koulukiusaaminen onkin koulutussektoreista vähäisintä.

“Kävin aikuistumisleiri protun yläasteen ja lukion vaihteessa. Se tarjosi uusia ajatuksia ja suvaitsevaisuutta, voimaa jatkaa eteenpäin”, Otto kertoo.

Sen jälkeen lukiosta oli helppo saada kavereita. Nyt Otto on Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja ja yksi koulukiusaamista vastustaneen #kutsumua-kampanjan kehittäjistä. Se levisi tänä keväänä sosiaalisessa mediassa.

“Kampanja sai alkunsa, kun julkisessa puheessa vallitsi kiusaamisvastainen ilmapiiri. Mietittiin, miten puhetta voisi jatkaa ja miten ihmiset saataisiin jakamaan kokemuksiaan mahdollisimman yksinkertaisesti”, Otto kertoo.

“Joka kerta, kun koulukiusaamisesta puhutaan, ihmisten tietoisuutta herätellään.”

Sitkeä ongelma vaatii jatkuvaa työtä

“Ei vaan ole olemassa sitä yhtä sukupolvea, joka poistaisi kiusaamisen kokonaan. Kiusaaminen ei koskaan tule katoamaan, mutta aina on ihmisiä, jotka tajuavat sen ja puuttuvat siihen. Etenkin opettajien ja muiden nuorten rooli on olennainen”, Otto painottaa.

Repo on samaa mieltä.

“Koulukiusaamisen ennaltaehkäisyssä on kyse on pitkäjänteisestä työstä, jota kasvattajat ja aikuiset tekevät kouluissa ja päiväkodeissa. Koulukiusaamiseen liittyvän tietoisuuden ympärille perustetuista hankkeista voidaan innostua, mutta tarvitaan jatkuvia toimia, jotta saataisiin tuloksia”, hän toteaa.

74 prosenttia Helsingin peruskoululaisista ei ollut kokenut koulukiusaamista vuonna 2013.

Juuso Revon mielestä koulukiusaamisen suhteen ollaan menossa oikeaan suuntaan.

“Esimerkiksi Kiva koulu-ohjelma on näyttänyt, että koko koulun yhteisellä systemaattisella työllä kiusaamista voi vähentää. Koulujen ilmapiiriin ja oppilaiden hyvinvointiin liittyvät asiat ovat myös olleet keskeisesti esillä, ja koulujen henkilökunnilla on entistä enemmän vaikuttamismahdollisuuksia”, hän kiteyttää.

Kristiina Markkanen/Kaskas Media