Joka toinen maanantai ryhmä 14–22-vuotiaita nuoria kokoontuu Herttoniemessä lastensuojelutyön tiloissa. Välipalan lomassa vaihdetaan kuulumiset ja viiden aikaan siirrytään työskentelyn pariin. Tarkoituksena on pohtia keinoja parantaa lastensuojelutyötä. Syksyn ajan aktiivisesti ryhmän tominnassa on ollut mukana myös Laura, jolla itsellään on monen vuoden kokemus lastensuojelun asiakkaana olemisesta.

Lastensuojelun asiakkaaksi voi päätyä monesta syystä. Vuonna 2012 Helsingissä tehtiin kaikkiaan noin 7600 lastensuojeluilmoitusta. Näistä noin 4600 koski 10 vuotta täyttäneitä nuoria. Noin kuusi prosenttia ilmoituksista johtui aikuisten välisestä väkivallasta ja noin viisi prosenttia lapseen kohdistuneesta väkivallasta.

Laura kertoo päätyneensä lastensuojelun asiakkaaksi 13-vuotiaana omien sähläilyjensä seurauksena. Sitä kautta hän päätyi Hakaniemen tutkinta-asemalle. Tutkinta-asemalla eli “Tutkalla” autetaan lapsi tai nuori ongelmatilanteen yli ja kartoitetaan hänen tilannettaan. Kotiuttavan avotyön avulla Laura pääsi muuttamaan omaan asuntoon 17-vuotiaana.

Kaikki ovat asiantuntijoita

Idän nuoret kehittäjät on kokemusasiantuntjiaryhmä, joka tietää, mistä puhuu: ryhmä koostuu neljän ohjaavan lastensuojelun työntekijän lisäksi lastensuojelun entisistä tai nykyisistä asiakkaista.

”Ryhmässämme ei ole ylhäältä alaspäin meneviä rooleja, vaan olemme kaikki asiantuntijoita. Ryhmässämme toimivat nuoret toimivat asiantuntijoina omien kokemustensa pohjalta ja meidän ohjaajien rooli on enemmänkin organisoida toimintaa”, kertoo sosiaaliohjaaja Kati Gabrielsson, joka on yksi ryhmän vetäjistä.

Nuoret ovat tervetulleita toimintaan oman elämäntilanteensa mukaan. Jos joskus on kiireitä tai hankala elämäntilanne, ryhmä kyllä odottaa. Ryhmässä on tällä hetkellä yhdeksän nuorta ja kokouksissa on keskimäärin paikalla neljä nuorta.

Ryhmässä on rento meininki

Lauralta on jäänyt koko syksynä vain yksi ryhmän tapaaminen väliin. Kun Lauraa viime keväänä pyydettiin ryhmään mukaan, ei aikaa silloin ollut tarpeeksi. Nyt toiminta on kuitenkin imaissut mukaansa.

”Ryhmässämme on huippukivoja nuoria! Aluksi tietenkin jännitti, kun en tuntenut ketään, mutta ryhmässä olikin todella rento meininki”, Laura kertoo.

Hän on itse tällä hetkellä niin sanotussa lastensuojelun harkinnanvaraisessa jälkihuollossa. Lastensuojelun varsinainen asiakas voi olla 18 ikävuoteen saakka. Harkinnanvarainen jälkihuolto voidaan nimensä mukaisesti määrätä sellaisille 18 vuotta täyttäneille nuorille, jotka ovat olleet lastensuojelun asiakkaina, mutta eivät sijoitettuina laitoksiin tai sijaisperheisiin.

Nuorten ajatukset ovat kysyttyjä

Laura sai aikoinaan asunnon Nuorisoasuntoliiton kautta, josta löytyi myös asumisohjaaja ensimmäisen puolen vuoden ajaksi.

“Minulla oli todella hyvät välit omaan sosiaalityöntekijääni ja hän auttoi minua paljon. Toisaalta olen itse aina ollut sellainen, että pyydän apua, jos sitä tarvitsen,” Laura sanoo.

Kaikki eivät välttämättä osaa tai uskalla pyytää apua. Idän nuoret kehittäjät ovat yhtenä projektinaan tehneet nuori nuorelle -kirjeen, jossa kerrotaan selkokielellä, mitä tarkoittaa läheisneuvonpito, jotta nuorten olisi helpompi osallistua siihen. Läheisneuvonpidossa tarkoituksena on kutsua koolle sosiaalityöntekijän lisäksi sellaisia nuoren läheisiä, joita tämä itse haluaa tapaamiseen paikalle. Tapaamisessa vaikkapa nuoren täti tai naapuri voi lupautua soittamaan päivittäin nuorelle ja kyselemään kuulumisia.

Nuoret ovat myös miettineet, millainen on hyvä “sossu” ja olleet mukana sosiaalityöntekijöiden kehittämispäivillä kertomassa ajatuksiaan. Ideat kehityskohteisiin tulevat oman talon sisältä, nuorilta itseltään tai joltain ulkopuoliselta taholta.

”Esiintymispyyntöjä tulee meille nyt vähän joka puolelta. Paljon tulee myös ideoita eri puolilta siitä, mitä nuoret voisivat seuraavaksi pohtia”, Gabrielsson kertoo.

Kokemusasiantuntijuuteen pohjautuva kehittäminen kiinnostaa laajemmaltikin. Ryhmiä on muualla Suomessa kasattu esimerkiksi vanhemmista tai isovanhemmista ja Maunulassa toimii Idän nuorten kehittäjien kanssa samantapainen ryhmä. Ryhmien innoittajana on toiminut vuonna 2013 loppunut Nuoret kehittäjät -hanke, joka vaikutti aktiivisesti sosiaalityön tekemiseen ja kehittämiseen.

”Parasta on kaikki”

Lauran mielestä ryhmän toiminnassa parasta on kokonaisuus: käsiteltävät aiheet ovat mielenkiintoisia, oman mielipiteensä saa tuotua esiin ja saa olla tekemisissä kivojen ihmisten kanssa.

”Mieleenpainuvinta on ehkä ollut se, kun olimme nuorten kriisityö- ja vastaanottotyöntekijöiden  kehityspäivillä puhumassa ja siellä oli noin kahdeksankymmentä ihmistä kuuntelemassa meitä. On hienoa huomata, että meitä kuunnellaan”, Laura kiittelee. Seuraavaksi Laura haluaisi miettiä sitä, miten nuoren näkökulmaa saisi enemmän mukaan sijoituspäätöksiin.

Ryhmän ohjaaja Gabrielsson on kiittelee myös nuorten saamaa huomiota päättäjiltä sekä lastensuojelutyötä tekeviltä.

”Saamamme palaute on ollut loistavaa. Monesti joku asia on nuorille ihan itsestään selvä, mutta kun he tuovat sen esiin käy ilmi, että päättäjät eivät ole tulleet edes ajatelleeksi sitä”, hän selittää.

Laura haluaa tulevassa ammatissaankin hyödyntää omia kokemuksiaan. Hän opiskelee tällä hetkellä nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaajaksi. Laura uskoo omasta taustastaan olevan hyötyä, koska hän pystyy näkemään nuorten tilanteet monelta eri kantilta.

“Tiedän omasta kokemuksesta, että välillä voi olla aika hankalaa. Pystyn samastumaan nuoren tilanteeseen ja ymmärtämään heitä”.

Laura uskoo, että hänen oma taustansa on vaikuttanut suuresti alavalintaan. Hänen haaveissaan on vielä jatkokouluttautua sosionomiksi.

“Nykyisessä työharjoittelupaikassani nuorisotalolla oma lastensuojelutaustani ei ole tullut nuorten kanssa puheeksi. Ei minulla kuitenkaan olisi mitään ongelmaa puhua siitä rakentavasti, vaikka ihan kaikkea en tietysti avoimesti kertoisi.”

 Enni Sahlman/Kaskas Media