Tarhaikäisenä Daniel mietti, onko hän jonkinlainen luonnonoikku. Hän tiesi tuntevansa vetoa poikiin, muttei vielä täysin tajunnut, mistä oli kyse. Perheen sisällä ei puhuttu seksuaalisuudesta, minkä vuoksi tietoa oli vaikea saada.

“Koin olevani erilainen kuin muut. Oletin pitkään, että jos poikkean normista, olen sairas tai epänormaali”, hän sanoo.

Daniel, 23, on kamppaillut paljon seksuaalisen suuntautumisensa kanssa. Hän kertoi suuntautumisestaan äidilleen vasta viime vuonna. Se jännitti.

“Ystäväni perhe osittain hylkäsi hänet, kun hän tuli kaapista ulos. Pelkäsin, että omatkin välit äitiini menisivät poikki. Hyvin äiti kuitenkin suhtautui, vaikkei ymmärtänyt aluksi kokonaan”, Daniel muistelee.

Kaapista tulo pelottaa monia

Isälle sen sijaan pojan homous on kovempi luu purtavaksi. Hän on kotoisin Pakistanista, jossa homoutta ei katsota hyvällä.

“Siellä on on tosi kielteinen asenneympäristö, eikä vähemmistöjä kohdella tasavertaisesti. En ole edes kertonut isälleni olevani homo. Olen tosin vihjaillut aika paljon”, Daniel kertoo.

Vihjailut ovat todennäköisesti menneet jonkin verran perille, sillä aiemmin homovastainen isä on kertonut ruvenneensa ajattelemaan toisin.

Setan nuorisotyön koordinaattori Lotte Heikkisen mukaan kaapista tuleminen ja vanhempien reaktiot pelottavat monia. Yleisessä ilmapiirissä olisi toivomisen varaa.

“Nuoret muuttavat usein aikaisessa vaiheessa pois kotoa, koska silloin ei ole yhtä suurta hylkäämisen pelkoa”, hän kertoo.

“Ideaalitilanteessa ympäristö välittäisi signaaleja, että homous on täysin ok, eikä nuoren tarvitsisi erikseen edes tulla kaapista ulos.”

Vaikeuksista puhuminen auttaa

Daniel toivoo, että ennakkoluuloiset ihmiset yrittäisivät joskus asettua vähemmistön edustajien saappaisiin.

“Voisi miettiä miltä tuntuisi, jos koko maailma olisi täynnä homoja ja olisi itse ainoa hetero”, hän tuumii.

“Olen ajatellut paljon sitä, kuinka pienenä osana tätä yhteiskuntaa olen. Minua ei ehkä koskaan hyväksytä täysin sellaisena kuin olen. Miten selitän itseäni jos minua ei ymmärretä?”

Heikkinen karsastaa ajatusta siitä, että julkisesta puheesta välittyy välillä kuva Suomen kansasta homogeenisena joukkona, jota marginaaliryhmät uhkaavat. Hänen mielestään monikulttuurisuudessa ja avarakatseisuudessa olisi parannettavaa.

Daniel paini pitkään yksin pelkojensa kanssa, ja mietti välillä jopa itsemurhaa. Lopulta hän päätyi HeSetan sosiaalityöntekijän puheille. Aluksi pelotti, mutta päätös oli hyvä.

“Tuntui, että sain avautua sellaisesta asiasta, joka oli vaivannut pitkään. En ollut aiemmin puhunut kenellekään niin avoimesti. Huomasin, etten kamppaillutkaan yksin”, Daniel kertoo. “En alussa ollut yhtään sinut itseni kanssa. En ole vieläkään täysin, mutta hyvään suuntaan ollaan menossa.”

Aktiivisesti elektronista tanssimusiikkia tekevä Daniel oli viime kesänä DJ:nä nuorten pride-tapahtumassa. Hän on myös käynyt HeSetan järjestämissä nuorten illoissa osallistujana ja ohjaajana.

Tärkeintä on kuitenkin ollut saada puhua jonkun kanssa, joka ymmärtää ja auttaa.

“HeSetan toiminta on tuonut tosi paljon elämääni”, Daniel kertoo.

Kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa

Marraskuun lopulla eduskunnan täysistunnossa hyväksyttiin kansalaisaloite sukupuolineutraalista avioliittolaista. Vaikka Danielille avioliitto ei juuri nyt tunnu relevantilta, lain läpimeno herättää toivoa.

“Nyt ollaan lähempänä tasa-arvoista yhteiskuntaa. En pystynyt kuvittelemaankaan, että aloite olisi mennyt läpi näin nopeasti”, hän sanoo.

Heikkisen mielestä keskustelu ennen lakiäänestystä oli välillä melko kamalaa, mutta kansalaisaloite vei ilmapiiriä myönteisempään suuntaan.

“Saatiin aikaan voimakas kansanliike, joka toi yhteen eri kuntia, yrityksiä ja järjestöjä kansalaisten lisäksi. Tällainen kollektiivisuus tuo vastapainoa asiattomuuksille.”

Danielille toivoa ovat tuoneet myös avoimesti homot julkiset hahmot. Esimerkiksi kansanedustaja Jani Toivola ja Applen toimitusjohtaja Tim Cook ovat tehneet häneen suuren vaikutuksen.

“On häkellyttävää huomata, että noin korkeassa asemassa politiikassa ja bisnesmaailmassa olevat ihmiset uskaltavat avoimesti olla sinut itsensä kanssa.”

Kristiina Markkanen/Kaskas Media