”Jos ihminen kokee tulleensa syrjityksi, tämä tunne ja sen seuraukset ovat todellisia. Inhimillisestä näkökulmasta katsottuna on typerää väitellä siitä, onko jokin ollut vai ei ollut syrjintää”, aloittaa sosiaalipsykologian lehtori Tuuli Anna Mähönen Helsingin yliopiston Avoimesta yliopistosta. Mähönen tutkii etnisiin ryhmäsuhteisiin, ennakkoluuloihin ja syrijntään liittyviä teemoja.

Viiden nuoren joukko kokosi alkukesästä tuttavapiiriään haastattelemalla kymmeniä syrjintään liittyviä kokemuksia yhteiskunnallisen vaikuttamisen Safari-leirillä. Nuoret miettivät viikon aikana keinoja syrjinnän ehkäisemiseen ja käsittelemiseen. Syntyi #rasismivapaahelsinki-kampanja, jonka ajatuksena on tehdä näkyväksi rasismia kaupunkitilassa.

 Nuoret tekivät kokemuksista havainnon, että näkyvän rasismin, huutelun ja nettikirjoittelun, lisäksi nuoret kohtaavat arjessaan paljon myös piilorasismia. Nuoria puhutti esimerkiksi opinto-ohjaajien taipumus ohjata maahanmuuttajataustaisia tyttöjä lähihoitajakoulutukseen. Asiasta kirjoitti muun muassa Helsingin Sanomat.

Millaisia seuraamuksia tietoisilla ja tiedostamattomilla syrjivillä asenteilla on yhteiskuntaan ja miten niitä voisi kitkeä pois?

Syrjintä sairastuttaa

”Tutkimuksissa eri puolilla maailmaa on todettu, että syrjintä heikentää psyykkistä hyvinvointia ja voi aiheuttaa masennusta, ahdistusta ja itsetunnon laskua”, Mähönen luettelee.

”Toinen tutkittu seuraus on se, että kun kokee tulleensa syrjityksi, asenteet syrjivää ryhmää kohtaan kovenevat ja samaistuminen siihen vähenee. Vaikka syrjinnän määrä ei olisi suuri, mutta se on jatkuvaa, syntyy negatiivinen reaktio: eipä sitten olla kavereita. Onko meillä varaa tähän? Kuka haluaa integroitua, jos kohdellaan jatkuvasti huonosti?” Hän jatkaa.

“Eräs tutkija sanoi kerran hienosti, että maahanmuuttajien kaksoisidentiteetti, eli halu säilyttää oma kulttuuri ja olla ympäröivän yhteiskunnan jäsen, on tarjous, josta yhteiskunta ei voi kieltäytyä.”

Siksi on löydettävä keinoja, joilla niin näkyvää kuin näkymätöntäkin rasismia pystytään tehokkaammin kitkemään pois.

Lopetetaan ei meillä ole rasismia -puhe

”On aika tunnustaa, että kaikkien ihmisten kohtelu ei ole Suomessa samanlaista. Esimerkiksi venäläisellä nimellä on tutkitusti kaksi kertaa vaikeampi tulla kutsutuksi työhaastatteluun kuin suomalaisella nimellä. Tällaiset kokemukset pitää ottaa vakavammin”, Mähönen havainnollistaa.

 “Ennakkoluulot ja stereotypiat ovat osa mielen toimintaa. Joskus niistä on hyötyä ja usein taas haittaa. Kun ne tiedostaa, voi valita, miten toimii.”

Maahanmuuttajanuoria tutkineen sosiologi Lotta Haikkolan ja Mähösen mukaan ammattikasvattajille olisi hyötyä työkaluista, joilla omia asenteita voisi tunnistaa ja pohtia omaa käytöstä niiden pohjalta. Ennakkoluulojen vaikutus omaan toimintaan usein kielletään ja esimerkiksi kouluissa opettajat toistelevat, että meillä kaikkiin suhtaudutaan samalla tavalla ja ei ole syrjintää. Seuraavassa lauseessa opettaja saattaa kuitenkin päivitellä, miten aasialaiset ovat niin ahkeria ja afrikkalaistaustaisilla on oppimisvaikeuksia.

“Ennakkoluulojen ja syrjinnän olemassaolon myöntäminen ei tarkoita epäonnistumista”, Haikkola täsmentää.

Helsingin kaupungin opetustoimen johtaja Liisa Pohjolainen pitää ehdotusta työkalupakista hyvänä.

“Ennakkoluulot ovat niin syvällä meissä. Opettaja yrittää parhaansa, että kaikilla olisi turvallista, ja sitten ajattelemattaan puhuu tiedostamattomien ennakkoluulojen ohjaamana.”

Monipuolistetaan kuvaa suomalaisuudesta

Haikkola pitää erittäin positiivisena toimittaja Maryan Abdulkarimin ja Ruskeat tytöt -blogia kirjoittavan Koko Hubaran kaltaisia ääniä, jotka ovat viime kuukausina uudistaneet mediassa kuvaa suomalaisuudesta.

“Suomessa on pitkään kieltäydytty tunnistamasta sitä tosiasiaa, että suomalaisuus tarkoittaa nykyään erilaisia ja eritaustaisia ihmisiä”, Haikkola sanoo.

Kuva suomalaisuudesta monipuolistuu esimerkiksi pohtimalla oppikirjojen kuvituksia. Voisiko poliisi olla tummaihoinen nainen ja sairaanhoitaja valkoihoinen kookas mies?

“Mitä jos emme pyytäisi afrikkalaistaustaisia tyttöjä enää tanssi- ja poikia rumputyöpajaan argumentilla, että kun te afrikkalaiset olette niin hyviä tanssimaan ja soittamaan rumpuja?” Haikkola havainnollistaa.

Pyynnöllä tarkoitetaan hyvää, mutta päädytään kaventamaan nuoren mahdollisuuksia rakentaa omannäköistä identiteettiä.

Nurkkakuntaisuus heikentää kaikkien mahdollisuuksia

Haikkolan ja Mähösen mielestä koulujen kansainvälisyyskasvatus pitäisi päivittää. Sen ainoana motiivina ei saisi olla syrjinnän vähentäminen vaan myös enemmistön kansainvälistymisvalmiuksen parantaminen.

“On surullista, jos pelkojen ja ennakkoluulojen takia nuoret jättävät käyttämättä mahdollisuuksia saada harrastuksia ja kansainvälistyä opiskelu- ja työelämässä. Maailma kansainvälistyy koko ajan, emmekä ole siitä irrallinen saarreke”, Mähönen sanoo. Siksi hän näkee kansainvälistymiskasvatuksen tavoitteet vain vähemmistöjen olojen parantamista laajempana.

Edelleen on kouluja, joissa kansainvälisyyskasvatus on yhtä kuin Matkustan ympäri maailmaa -joulunäytelmä, jossa vieraita kieliä osaavat lapset pyydetään lavalle antamaan taidonnäyte kielitaidostaan.

Vaikka opettajien tietotaitoa päivitetään jatkuvasti, on Pohjolaisen mukaan opettajien kiinnostuksessa ja sen myötä myös taidoissa toteuttaa kansainvälisyyskasvatusta eroja.

“Toiset keksivät tosi hienoja juttuja, miten tuoda monikulttuurisuutta ja kansainvälisyyttä luontevasti osaksi kaikkea opetusta ja toisten ideat ovat sitten perinteisempiä”, hän sanoo.

Lopetetaan lietsonta ja puhutaan vain nuorista

Viimeisen vuoden aikana mediassa on puhuttanut maahanmuuttajanuorten tekemät rikokset. Helsingin kaupungin turvallisuus- ja valmiusyksikön päällikkö Matti Koskisen mielestä julkisessa keskustelussa pitäisi välttää maahanmuuttaja–kantaväestö-vastakkainasettuja. Aina ei ole suinkaan nuorten hölmöilyistä tarpeellista mainita, mikä oli törttöilijän tausta.

Helsingin kaupungin tietokeskus tutki vuonna 2014 maahanmuuttajataustaisten nuorten turvattomuuskokemuksia. Puolet kyselyyn vastanneista ei ottanut kantaa poliisin toiminnan tasapuolisuuteen. Joka neljäs oli sitä mieltä, että poliisi puuttuu samalla tavoin kaikkien nuorten tekemisiin taustasta riippumatta. Vajaa viidennes koki, että joidenkin vähemmistöjen, kuten somalien, romanien ja tummaihoisten, tekemisiin puututaan herkemmin. Seitsemän prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että poliisi puuttuu erityisen herkästi kantaväestön tekemisiin.

Mähösen mukaan esimerkiksi nuorten tukemisesta puhuttaessa pitäisi puhua useammin pelkästään nuorten tukemisesta ja vain erityistilanteissa etuliitteellä maahanmuuttajanuorten tukemisesta.

“Aivan samalla tavalla kantaväestöön kuuluvat nuoret pitää koukuttaa tähän yhteiskuntaan kuin maahanmuuttajanuoretkin. Mitä enemmän kaikkia nuoria kohdellaan nuorina, sitä enemmän tuetaan myös etnisten ryhmien tasa-arvoa”, hän summaa.

Mitä ajattelevat asiantuntijoiden näkemyksistä nuoret?

“Kouluihin tarvittaisiin enemmän maahanmuuttajataustaisia opettajia. He ehkä ymmärtäisivät maahanmuuttajaustaisia nuoria paremmin. Aloitin juuri yhdeksännen luokan ja minusta olisi hyvä, että meille esiteltäisiin vuoden aikana mahdollisimman monenlaisia ammatteja, jotta saisin paljon tietoa eri vaihtoehdoista. Kaiken kaikkiaan en ole kohdannut koulussa paljoakaan syrjintää tai mitään sellaista.”

Naimo, 15

“Nuorisoa lokeroidaan jatkuvasti aikuisten kuin nuortenkin keskuudessa pukeutumistyylistä aina taustaan asti. On vain hyvää tuuria, jos omassa koulussa ”omasta lokerosta” löytyvä porukka on enemmistöä, eikä joudu syrjityksi. Lukiossani ei esiinny syrjintää, vaan porukka on tosi suvaitsevaista. Samaa ei voi sanoa monista muista kouluista, joista olen kuullut kavereiltani.”

Mona, 17

“Rasismin rajat ovat häilyviä ja jokaisen itse muodostamia. On ikävää, jos maahanmuuttajanuoreen ja hänen itsetuntoon saadaan vaikutettua rasistisilla mielipiteillä. Rasismi on asia, josta uskon, ei koskaan päästä täysin irti.

Jo alakoulusta saakka olisi hyvä opettaa yhdenveroisuutta ja järjestää kiusaamisen vastaisia juttuja. Ryhmäleikit olisi hyviä. Kaikki tutustuisi toisiinsa ja ei heräisi ennakkoluuloja.

Viime vuosina ihmiset ovat kaikkialla maailmassa alkaneet kamppailla vähemmistöjen oikeuksien puolesta. Uusien sukupolvien myötä rasismi toivottavasti vähenee, ja kaikki saavat lähteä samalta viivalta etnisistä taustoista huolimatta.”

Julius, 17

Teksti: Maria Ruuska / Kaskas Media