Tutkimus

Muita tutkimuksia Helsingin nuorista

Hallitsemattomasti nuori - Miksi 17 vuotta täyttäneitä nuoria sijoitetaan kodin ulkopuolelle?

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää miksi täysi-ikäisyyden ja aikuisuuden kynnyksellä olevia 17-vuotiaita nuoria sijoitetaan kodin ulkopuolelle. Aihetta tarkastellaan kahden tutkimuskysymyksen avulla: 1) Millaisissa tilanteissa 17 vuotta täyttäneet nuoret tulevat sijoitetuiksi kodin ulkopuolelle? 2) Millaisia syitä sijoituksille on löydettävissä lastensuojelun asiakirjoista? Tutkimusaineistona ovat 66 helsinkiläisnuoren lastensuojelun asiakirjat. Nuoret on sijoitettu 17-vuotiaana kiireellisesti, avohuollon tukitoimenpiteenä, tai heidät on otettu huostaan. Tutkimuksen keskeisimpänä aineistona ovat olleet sosiaalityöntekijöiden laatimat sijoitusten päätösasiakirjat, joita oli 154. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty asiakaskertomuksia ja -suunnitelmia. Aineistoa on analysoitu yhdistäen kvantifiointia ja sisällönanalyysia diskurssianalyysin piirteillä.

Asiakirjoista kävi ilmi, että 17-vuotiaana sijoitetut nuoret asuivat keskimääräistä useammin yhden aikuisen perheissä ja uusperheissä. Nuorten välillä oli eroja lastensuojeluasiakkuuden kestossa ennen sijoitusta. 61 prosenttia nuorista ehti olla lastensuojelu-asiakkaana vain alle vuoden ennen sijoitusta. Vaikka lyhytkestoinen lastensuojeluasiakkuus oli tyypillinen, oli osa nuorista ollut asiakkaana pitkään ennen sijoitusta 17-vuotiaana. Nuorten ongelmat olivat usein jatkuneet pitkään ja niiden kärjistyminen ja kasaantuminen johtivat sijoitukseen lähes täysi-ikäisinä. Lyhyiden asiakkuuksien syynä eivät olleet niinkään yhtäkkiset ongelmat, vaan usein kyse oli pitkäkestoisista, vähitellen vaikeutuneista ja lopulta kärjistyneistä ongelmista.

Sijoitusta edeltävät avohuollon tukitoimet kohdistuivat ensisijaisesti nuoreen. Vanhempien palvelut mainittiin vain yksittäisten van-hempien kohdalla. Suurimmalla osalla nuorista oli avohuollon tukitoimia ennen sijoitusta, mutta lukumääräisesti niitä oli vähän. Ylei-simmät avohuollon tukitoimenpiteet olivat sosiaalityöntekijän tapaamiset ja verkostotapaamiset. Lähes puolella nuorista mainittiin olleen lasten- ja nuorisopsykiatrian palveluita. Kolmasosa nuorista oli saanut nuorten päihdepalveluita. Vaikka nuorilla oli keskimääräistä useammin ongelmia opiskeluissa, mainittiin vain harvan nuoren kohdalla oppilaitoksen tarjoamat avohuollon tukitoimet.

Lähes kaikilla nuorilla oli enemmän kuin yksi sijoitussyy. Sijoitussyyt jakautuivat nuoreen ja hänen vanhempaansa liittyviin. Yleisimmin mainitut sijoitussyyt liittyivät nuoreen, ja eniten mainintoja päätöksissä oli ongelmista opinnoissa, nuoren päihteiden käytöstä ja mielenterveysongelmista. Myös nuoren ja vanhemman kiristyneet suhteet mainittiin sijoituspäätöksissä usein. Vanhempiin liittyvistä syistä useimmin mainittiin vanhemman väsymys ja vanhemman toive avusta ja nuoren sijoituksesta.

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että mainitut sijoitussyyt erosivat ensisijaisista sijoitussyistä. Jokaisesta päätöksestä on erotettavissa ensisijainen sijoituksen syy, jonka varassa päätöstä erityisesti perusteltiin. Ensisijaisista sijoitussyistä 85 prosenttia liittyi nuo-reen ja vain 15 prosenttia vanhempiin. 17-vuotiaiden nuorten selvästi yleisin ensisijainen sijoitussyy oli nuoren päihteiden käyttö. Muita ensisijaisia sijoitussyitä olivat nuoreen liittyen: aggressiivisuus ja väkivaltaisuus, mielenterveysongelmat, arjen kaoottisuus ja asumisen epävarmuus. Vanhempaan liittyvät ensisijaiset syyt olivat: mielenterveys- tai päihdeongelma ja vanhemman nuoreen kohdistama väkivalta.

Nuoreen liittyvissä sijoitussyissä kiinnitettiin huomiota ongelman kestoon, intensiteettiin, toistuvuuteen ja seurauksiin. Myös nuoren suhtautumisella ongelmaan ja aikuisten esittämään huoleen oli merkitystä. Nuorelta odotettiin hallintaa ja sitoutumista vastuulliseen aikuisuuteen. Sijoitussyitä yhdisti tulkinta hallitsemattomuudesta. Hallitsemattomaksi voitiin määritellä nuoren lisäksi vanhemmat tai yhteiskunta ja sen palvelujärjestelmä. Sijoituksen tarkoituksena oli pysäyttää hallitsemattomuus ja ottaa nuoruus haltuun niin, että se johtaa vastuulliseen ja itsenäiseen aikuisuuteen. Tutkimuksessa nuorista ei muodostunut yhtenäistä kuvaa. Nuorten kuvattiin pääosin olevan eksyksissä nuoruudessa. Osan määritettiin olevan vaaraksi ja osa oli turvattomia. Päätöksissä oli piirteitä sekä hyvinvointia painottavasta että suojeluun pyrkivästä lastensuojelun toimintatavasta.

Aiheeseen liittyvät tutkimukset