Tutkimus

Muita tutkimuksia Helsingin nuorista

Opiskelijabarometri 2012

Opiskelijabarometrin tuottaa monipuolista tietoa korkeakouluopiskelijoiden opiskelusta ja elämästä. Opiskelijabarometrikysely tehdään joka toinen vuosi, ja seuraava Opiskelijabarometri-julkaisu ilmestyy vuonna 2016. Syksyn 2012 opiskelijabarometrissa tarkasteltiin erilaisia opiskelijan elämään liittyviä teemoja: opintojen kulkua, opiskelukykyä, sosiaalista hyvinvointia, liikkumista ja terveyttä, asumista ja toimeentuloa, työssäkäyntiä sekä arvoja ja asenteita. Lisäksi aineistoon luodaan kattava katsaus siten, että tarkasteltavina ja verrattavina ovat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelukokemukset. Tutkimuksessa mukana oli opiskelijoita kaikista yliopistosta ja 21 ammattikorkeakoulusta. Kyselyyn vastasi kaikkiaan 1 580 perustutkintovaiheen yliopisto-opiskelijaa sekä 657 ammattikorkeakoulututkintoa suorittamassa olevaa opiskelijaa.

Yliopisto-opiskelijat arvioivat opintojensa suoritusajaksi keskimäärin 5,5 vuotta ja ammattikorkeakouluopiskelijat keskimäärin 3,6 vuotta. Opintoihin käytetty aika on korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa tyypillisesti noin 11–39 tuntia viikossa ja opintopisteitä suoritetaan tyypillisimmin 20–29 yhden lukukauden aikana. Opiskelijoista suurin osa kokee opiskelevansa oikealla alalla ja kokee ennakkokäsityksensä opintojen sisällöstä olleen realistisia. Alan vaihtoa harkitsee noin viidennes. Korkeakouluopiskelijat ovat yleisesti ottaen tyytyväisiä opintojensa etenemiseen ja omaan oppimiseensa, joskin ammattikorkeakouluopiskelijat ovat hieman yliopisto-opiskelijoista tyytyväisempiä. Yleisimpiä opintoja hidastavia syitä ovat työssäkäynti, heikko motivaatio ja muut henkilökohtaiset syyt, kurssiaikataulujen joustamattomuus sekä opintojen työläys. Opintoja edistäviksi tekijöiksi nähdään taas yleisimmin opiskelutovereilta saatu tuki.

Korkeakouluopiskelijat arvioivat opintomenestyksensä ja opiskelukykynsä yleisesti ottaen vahvaksi. Itsenäisistä opintosuorituksista koetaan suoriuduttavan hyvin ja opinnoissa tarvittavat vuorovaikutustaidot arvioitiin hyviksi, mutta opiskeluun varatun ajankäytön tehokkuus ja opintojen sekä muun elämän yhteensovittaminen herättää korkeakouluopiskelijoissa monenlaisia mietteitä. Myös opiskeluun liittyvien asioiden murehtiminen näyttäisi olevan suhteellisen yleistä korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa.

Apua koetaan yleisesti saatavan opiskeluun liittyvissä kysymyksissä hyvin ja opintojen arvioinnin koetaan olevan yleisesti ottaen oikeudenmukaista. Myös opetushenkilökunnan nähdään olevan osaavaa ja opetettavat asiat nähdään mielekkäinä. Yliopisto-opiskelijat ovat hieman ammattikorkeakouluopiskelijoita tyytyväisempiä opintojärjestelyjen joustavuuteen, arvioinnin oikeudenmukaisuuteen, opettajien osaamiseen sekä opetettavien asioiden mielekkyyteen, kun taas ammattikorkeakouluopiskelijat ovat yliopisto-opiskelijoita tyytyväisempiä opinnoista saatavaan palautteeseen.

Korkeakouluopiskelijat näyttäisivät pitävän yhteyttä ystäviinsä useita kertoja viikossa ja vain pieni osuus kokee olevansa yksinäisiä. Opetus- ja tutkimushenkilökuntaan tai muun kuin oman alan opiskelijoihin ei kuitenkaan suurissa määrin pidetä yhteyttä. Syrjintää, kiusaamista tai häirintää ei juurikaan koeta.

Opiskelijajärjestötoimintaan osallistuminen ei ole kovin yleistä ja se vaihtelee paljon yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä. Toimintaan osallistuminen on selvästi yleisempää yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa: Niitä, jotka eivät ole mukana missään opiskelijajärjestössä, on yliopisto-opiskelijoista 36 prosenttia ja ammattikorkeakouluopiskelijoista jopa 68 prosenttia. Ainejärjestö, tiedekuntajärjestö tai kilta näyttäisi olevan selkeästi suosituin opiskelijayhteisöön osallistumisen muoto.

Opiskelijat näyttäisivät harrastavan kestävyys- ja lihaskuntoliikuntaa yleisimmin vähintään kerran viikossa ja arkiliikuntaa harrastetaan yleisimmin noin puoli tuntia päivässä. Korkeakouluopiskelijat kokevat oman terveytensä yleisesti ottaen hyväksi tai melko hyväksi. Terveyden tilansa huonoksi kokevia on aineistossa vain muutamia prosentteja ja niitä, jotka kokevat opintoja haittaavia terveyshaittoja, on aineistossa noin 15 prosenttia. Yliopisto-opiskelijoiden kokemus omasta terveydestään on hieman ammattikorkeakouluopiskelijoita parempi, mutta samalla heidän stressitasonsa on ammattikorkeakouluopiskelijoita hieman korkeampi. Masentuneisuutta vallitsevissa määrin korkeakouluopiskelijat eivät ole juurikaan kokeneet kyselyä edeltäneen viikon aikana. Alkoholin viikoittainen kulutus on noin 3,5 annoksen tasolla.

Yleisin asumismuoto korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa on asuminen yksin omassa taloudessa tai puolison kanssa asuminen. Selkeästi suurin osa asuu vuokralla ja asumisjärjestelyihin ollaan suurimmaksi osaksi tyytyväisiä.

Korkeakouluopiskelijat kokevat tulevansa toimeen suurimmaksi osaksi säästäväisyyden avulla ja niitä, jotka kokevat toimeentulonsa hankalaksi tai epävarmaksi, on aineistossa noin viidesosa. Yleisimmin opiskelijat arvioivat noin 500–700 euroa kuukaudessa riittävän elämiseen, kun asumismenot ovat yleisimmin noin 300–500 euroa kuukaudessa. Suurimman tuloerän opiskelijoiden keskuudessa muodostaa erilaiset opintoihin liittyvät etuudet sekä suurimman yksittäisen tuloerän palkkatulot. Opintotukea nostetaan vuoden aikana keskimäärin noin 6 kuukautta ja kaiken kaikkiaan opiskelijoiden kuukausitulot ovat keskimäärin noin 1160 euroa.

Korkeakouluopiskelijoista noin 60 prosenttia työskentelee opintojensa ohella lukukausien aikana ja suurin osa heistä työskentelee alle 20 tuntia viikossa. Kesäaikaan työskentelee noin 80 prosenttia opiskelijoista ja suurin osa heistä työskentelee 30–49 tuntia viikossa. Ammattikorkeakouluopiskelijoista hieman yliopisto-opiskelijoita suurempi osuus näyttäisi käyvän töissä ja heidän työtuntinsa ovat yliopisto-opiskelijoita runsaammat. Eniten tehdään osa-aikatyötä - yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa hieman useammin määräaikaisissa ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden keskuudessa jatkuvissa työsuhteissa. Suurin osa, noin kolmannes, työssä käyvistä opiskelijoista työskentelee palvelualalla. Alavalinnat kuitenkin vaihtelevat yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä melko paljon, mikä näkyy esimerkiksi ammattikorkeakouluopiskelijoiden suurempana osuutena sosiaali- ja terveysalalla. Suurin osa kokee työtehtäviensä olevan vaativuustasoltaan alhaisempia kuin koulutustasonsa. Opiskeluaikaisen työskentelyn nähdään yleisesti hyödyttävän tulevaisuuden työllistymistä omalle alalle mutta samanaikaisesti haittaavan opintojen etenemistä. Yliopisto-opiskelijoista hieman ammattikorkeakouluopiskelijoita suurempi osuus näkee työnteon haittaavan opintojensa etenemistä. Opiskelijoiden tulevaisuuden näkymät ovat siitä huolimatta kaiken kaikkiaan melko positiiviset. Suuri osa opiskelijoista uskoo työllistyvänsä opiskelemalleen alalle sekä uskoo löytävänsä mielekästä ja pysyvää työtä. Mielekkäänä työnä nähdään yleisimmin työ, jossa tuntee saavansa aikaiseksi jotain tärkeää.

Korkeakouluopiskelijat kokevat omat vaikutusmahdollisuutensa oman elämänkulun määrittelemisessä yleisesti ottaen hyviksi ja luottamus oikeudenmukaisuutta ja omaa tulevaisuutta kohtaan on korkeaa. Arvovalintoja ollaan halukkaita tekemään esimerkiksi ympäristöasioissa talouteen liittyvien asioiden kustannuksella. Muita korkeakouluopiskelijoiden arvovalintoja selviää vastauksista tuloeroista, yksilönvastuusta ja kansainvälisyydestä: korkeakouluopiskelijat ovat yleisesti ottaen pienten tuloerojen, yksilön vastuun, maahanmuuton ja EU:n kannalla. Puoluepoliittinen kannatus taas jakautuu korkeakouluopiskelijoiden keskuudessa niin, että opiskelijat ovat hieman enemmän oikeistomielisiä kuin vasemmistomielisiä. Korkeakouluopiskelijoiden äänestysaktiivisuus valtakunnallisissa vaaleissa on yleisesti ottaen korkeaa, yliopisto-opiskelijoiden keskuudessa hieman ammattikorkeakouluopiskelijoita korkeampaa.

Aiheeseen liittyvät indikaattorit
Pienituloisuus 
Aiheeseen liittyvä kokemustieto
Kotikulmilla ei pelota 
Aiheeseen liittyvät tutkimukset
Aiheeseen liittyvät kirjoitukset